tiistai 25. huhtikuuta 2017

Minä: Pohdintaa

Tässä on viime aikoina ollut hiukan alakuloa ilmassa. Pääasiassa työttömyys on vaivannut, etenkin se ettei päivässä ole mitään järkevää rytmiä. Liikaa aikaa melkeinpä.
Samaan kasaan kun lisää muita murheita, combo on valmis ja murheiden oravanpyörä pyörii vaan.
Ihmekös jos on pinna kireällä.

Olen tässä muutaman kerran käynyt lenkillä. En ole juossut, enkä edes hölkännyt, vaan kävellyt reippaasti 2,5km:n lenkin.

Kävin vaa'alla ja havahduin siihen, että olen kerännyt parisuhdekiloja. 
Havahduin myös siihen, että jos en tee asialle mitään, mä olen 5v päästä iso pyöreä pallo. 
Sitä en halua. 

En halua havahtua siihen, että en pidä itsestäni koska olen lihava, enkä sitäkään halua että Mikakaan ei pidä minusta ylipainon takia. Toki, en uskokaan siihen, että Mikan rakkaus minua kohtaan pienentyisi vaikka liikakiloja mukana kantaisinkin. 💓 
Enemmän tässä on omasta mielenterveydestä kyse.

Oman itsensä ja ulkonäön hyväksyminen on ollut mulle aina vaikeaa. Vaikka kaikki ihmiset, jotka on olleet mun elämässä mukana ja ihmiset jotka ovat mukana edelleen, hyväksyvät minut tämmöisenä kuin olen. Silti se on ollu mulle aina hankalaa. Hetkittäin tunnen olevani hyvä näin, mutta on paljon hetkiä jolloin tuntuu etten kelpaa. Hankalin ihminen jolle en kelpaa, olen minä itse. Sille haluan muutoksen.

En lupaa, että hurahdan kokonaan, mutta en myöskään työnnä sitäkään mahdollisuutta pois. Jos parikin kertaa viikon aikana saisi käytyä lenkillä, niin sekin olisi jo iso askel. Yksikin askel on eteenpäin. ➜

Kuvituskuvana toimii itse askartelemani krokotiili. Se on laiska kroko, kun sai alleen pyörät. 😃

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Minä: Rakkaudesta kirjoihin

Kirjat ja lukeminen. 
Siinä on harrastus, joka on kestänyt aina mukana elämässä, oli elämäntilanne minkälainen tahansa. 
Välillä on ollut pitkiäkin aikoja, joilloin en ole kirjoihin koskenut ja välillä sitä inspiraatiota lukemiseen löytyy paljonkin.
Mun lukutahti on melko nopea, etenkin jos löydän kirjan joka vie mennessään. Kirjan, jota ei malttaisi laskea käsistä.

Ennen luin kirjoja viikossakin kaksi-kolme kappaletta. Jouluisin sain lahjaksi useamman kirjan ja siinä ne joululomat meni melkoisen hyvin nenä kirjassa kiinni. Pikkusiskoni on samanlainen. Sitä ei monesti näy joulun aikaan, kun lukee saamiaan kirjoja. 😃

Nykyään kirjojen lukutahti on hitaampaa. Tuntuu, ettei enää löydä kirjoja, jotka veisi mukanaan niin hyvin kuin ennen. Enää ei kirjoiteta niin hyviä kirjoja, tai sitten en vaan osaa enää etsiä.

Aika paljon Some vie aikaa kirjojen lukemiselta. Se on niin helppoa tarttua puhelimeen ja somettaa tylsinä hetkinä, kuin ottaa kirja käteen ja alkaa lukemaan sitä. En ole ainut tämän kanssa kamppaileva, olen lukenut että moni muukin murehtii tätä. 

Olen lukenut kirjoja ala-asteelta lähtien, eli karkeasti laskettuna jo parikymmentä vuotta.
En muista miten tähän hurahdin, mutta kun se hurahtaminen tapahtui, sitä mentiin ja lujaa.

Kuuluin lapsena Lasten Omaan Kirjakerhoon ja kotoa löytyy vieläkin niitä kirjoja, mitä sieltä sain. Taitaa muutama niistä koristaa Kirpunkin kirjahyllyä täällä.
Tulee outoja fiiliksiä, silleen hyvällä tavalla, kun kirjastossa tai kirpparilla törmää samoihin kirjoihin, mitä itsekin on lapsena lueskeltu.

Vähän kun kasvoin ja maku alkoi muuttumaan kirjojen saralla, liityin Sisters Club-nimiseen kirjakerhoon. Jotkut teistä varmaan muistaakin sen?
Täältä tuli joka kuukausi joku sellainen kirja, jota odotti saapuvaksi. 

Eniten tykkäsin Marilyn Kayen kirjoittamasta Replica-kirjasarjasta. 
Sarjaan kuului 24 kirjaa ja minulla oli ne kaikki. Sarja kertoo Amysta, joka on kloonausprojektin 7. kloonattu ihminen. 
Sarja seuraa Amyn elämää iloineen ja suruineen ja samalla myös sitä, että Amy saa tietoonsa sen, että onkin klooni. 

Pitäisi melkein ottaa ja lukea tämä sarja uudelleen. Nämä olen lukenut muutamaan kertaan läpi ja aina reissuun lähtiessä, näitä piti pakata useampi mukaan.

Olen myös lukenut Anni Polvan Tiina-kirjat, sekä Helen D. Boylstonin Helena-kirjat. Molempiin sarjoihin olen tutustunut äitini kautta, hän on niitä omassa nuoruudessaan lukenut. Ellen väärin muista. 😛
Tiinat ja Helenat löytyy edelleen omasta hyllystäni. Olen ne kerännyt omaan talteen, jos vaikka Kirppukin innostuu niistä joskus. 👀

Luin mm. Bert-kirjasarjaa, Helenat, Tiinat, Tuija Lehtisen tuotantoa ja tätä luen vielä edelleenkin. Sweet Walley High-sarja, Mystery Club-sarja ja paljon, paljon muitakin tuttuja sarjoja.

Nyt aikuisena ihan ehdoton lempparikirjailija on Leena Lehtolainen ja hänen Maria Kallio-sarja. Varmasti jokaiselle teille tuttu sarja jollain tavalla. Mun kirjahyllyssä on melkein kaikki Lehtolaisen kirjat, muutama puuttuu välistä.

Liityin monen vuoden tauon jälkeen taas kirjakerhoon. Suuri Suomalainen Kirjakerho ja sain sieltä valita liittymislahjaksi edullisesti kirjoja. 
Valitsin Hyeonseo Leen Seitsemän nimen tyttö; Pakoon Pohjois-Koreasta. Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma ja Mauri Kunnaksen Aarressaari. 

Aloin tuota Seitsemän nimen tyttöä lukemaan reilu viikko sitten ja se on mielenkiintoinen, kuten takakansikin lupaili.
Tämäkin toimii samalla periaatteella kuin edellisetkin kirjakerhot. Joka kuukausi tulee yksi kirja ja jos sitä ei halua itselleen, sen voi peruuttaa. Saa nähdä, millaisia löytöjä teen tämän kirjakerhon kautta. ✌

Viimeisin kirja, jonka olen lukenut on Leena Lehtolaisen Jonakin onnellisena päivänä. Nappikirja. 
Ekan kerran olen tämän lukenut jo reilu 10v sitten ja silloinkin ahmin tämän hetkessä. En muistanut, että tämä oli näin hyvä ja alle viikkoon luin tämän nyt uudelleen. 👌
Suosittelen tutustumaan!

Vanhimmat kirjat, jotka löytyy minun kirjahyllystä on mummin antamat nuortenkirjat. Mummini on itse niitä nuoruudessaan lukenut ja vuosiluvut pyörii 1960-luvun paikkeilla.
Kyllä, kallisarvoisia kirjoja tunnearvoltaan, jotka minäkin olen lukenut läpi.

Samaten äitini vanhat Pekka Töpöhännät löytyy minun tallesta. Niilläkin on ikää kiitettävästi, 1970-luvulle sijoittuu noiden painovuodet. Lupasin pitää tallessa ja siellä ne on ja pysyy.

Mika joskus sanoi, ettei hän muista ketään jolla olisi kirjahylly siinä varsinaisessa merkityksessään. Mun kirjahyllyssä on ollut kirjoja iät ja ajat ja ne on ekat jotka muutossa pakkaan laatikoihin. 
Ne on aina mun mukana.

Luetteko te kirjoja? Oliko tuttuja kirjoja?

(Ylin kuva lainattu Googlesta.)

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Minä: Lääkkeetön vaihtoehto matkapahoinvointiin

Olen aina ollut herkkä matkapahoinvointiin automatkoilla. Lapsena piti (sai 😁) istua etupenkillä ja tuijotella eteen, kauas horisonttiin. Ei kärsinyt lukea, eikä tehdä oikein muutakaan, muuten tuli oksu.

Sitten alkoi kanssamatkustajatkin kärsimään matkapahoinvoinnista ja minun piti siirtyä takapenkille istumaan. Takapenkillä matkustettiin pahoinvointilääkkeiden voimalla. Ne piti ottaa 1-2 tuntia ennen matkan alkua, että kerkiää varmasti vaikuttamaan. Sillä pärjäsi koko matkan, joko Porvoosta Lohjalle, tai Porvoosta Järvelään.

Pääsin matkapahoinvoinnista kuitenkin eroon ammattikoulun aikana, kun kuljin joka viikonloppu pitkiä (100km) bussimatkoja kotiin perjantaisin ja sunnuntaisin takaisin opiskelupaikkakunnalle.

Sitten sainkin ajokortin ja aloin matkoja ajamaan itse. Itse kun ajaa, sitä keskittyy siihen ajamiseen, ettei pahoinvoinnille ole edes mahdollisuutta.

Kun aloin odottamaan Kirppua, kärsin pienestä matkapahoinvoinnista kun istuin kyydissä ja joku muu ajoi. Laitoin sen kokonaan raskauden piikkiin ja se katosikin Kirpun synnyttyä.

Viime vuosien aikana olen huomannut, että matkapahoinvointi on tehnyt paluun. Ei se silloin tunnu, jos itse ajan, mutta jos vaikka Mika ajaa, etenkin mutkaisella tiellä, se kyllä iskee. Mutkaiset tiet oli lapsenakin pahimpia pahoinvoinnin aiheuttajia.

Huomaan kärsiväni pahoinvoinnista lentokoneessa laskun ja nousun aikana, autossa vänkärinä ollessa ja muuhun keskittyessä kuin horisonttiin tuijottamiseen, junassa jos matkustan selkä menosuuntaan.

Reilu puolivuotta sitten etsin vaihtoehtoa lääkkeille ja löysin pahoinvointirannekkeet.

Lääkkeet ovat kolmiolääkkeitä ja niillä saattaa olla väsyttävä vaikutus. Lääkkeet eivät sinällään ole kalliita, n. 10€ luokkaa 10 tabletin pakkaus, mutta kyllä sitä mielummin olisi ilman lääkkeitä. Lääkkeen vaikutus kestää 10-12 tuntia, ihan pitkäkestoinen kuitenkin.

Olin joskus kuullut puhuttavan pahoinvointirannekkeista. Ne ovat kireähköt, joustavat kankaiset rannekkeet, joissa on kovasta muovista tehty pallo. Pallo painaa ranteessa olevaa akupistettä, joka on yhteydessä aivojen pahoinvointikeskukseen ja sitä kautta pahoinvointi voidaan estää. 
Rannekkeet sopii kenelle tahansa. Ei ole sivuvaikutuksia ja rannekkeita saa lasten ja aikuisten koossa. Värivaihtoehtojakin taisi olla useampi.
Omani ostin apteekista ja apteekkari neuvoi rannekkeiden käytöstä. Rannekkeet maksoi 20€ luokkaa.

Ranteen sisäpuolelta mitataan kahden-kolmen sormenleveyden verran mittaa ja asetetaan ranneke niin, että pallo on toisen sormen kohdalla. Täältä selkeämmät käyttöohjeet.

Rannekkeet voi laittaa ranteeseen joko heti ennen matkaa, tai vasta sitten kun huono olo kolkuttelee sisäelimiä. Rannekkeet alkavat vaikuttamaan heti laiton jälkeen.

Mulla on ollut nämä käytössä autossa istuessa hyvin mutkaisella tiellä, lentokoneessa ja junassa istumapaikoilla ja makuuvaunussa. Makuuvaunussa en rannekkeita tarvitse, kun saa pötkötellä ja nukkua vaikka koko matkan. Pahoinvointi ei silloin iske.
Olen huomannut, että nämä toimii. En enää kanna mukana matkapahoinvointiin tarvittavia tabletteja. 
En tiedä, toimiiko nämä aikuisten oikeasti, vai onko tämä vain mielen tekosia. 

Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen tähän toimivuuteen ja voin suositella muillekin kokeiluun.
Näistä olen lukenut myös, että sopisi raskausajan pahoinvointiinkin.

Oletteko te taipuvaisia matkapahoinvointiin?

Lähteet täältä ja omat kokemukset. Tämä ei ole maksettu mainos, en hyödy tästä postauksesta mitenkään.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

torstai 9. maaliskuuta 2017

Elämäni reseptit: Riitta-mummin joulusalaatti

Elämäni resepteihin on aina kuulunut jo edesmenneen Riitta-mummin salaattiresepti.
Riitta-mummi on isäni äiti, joka kuoli jo vuonna 1995 äkilliseen sairauskohtaukseen.

En paljoa hänestä muista, kuin sen että mummi teki leipäkoneella hyvää, pehmeää leipää. 

On kuitenkin yksi resepti, joka on jäänyt meidän elämään.

Tätä kyseistä salaattia syödään meillä aina jouluisin. Sitä on muokattu tässä vuosien varrella, niin ettei se allergisoi pikkusiskoani. Sisko saa oman annoksen kyseistä salaattia, ilman herneitä ja majoneesia. 
Meille muille tulee majoneesi ja herneetkin sekaan. 
Alkuperäiseen ohjeeseen kuuluu myös omenakin joukkoon, mutta en muista että meillä olisi ollut ikinä omenaa seassa, juurikin siskon allergian takia.

Riitta-mummin Joulusalaatti

Herneitä purkillinen. 
Ja niiden pitää olla purkkiherneitä. Isäni oli joskus sanonut näin, joten toteltavahan se on. 😋
Tonnikalaa öljyssä, 2 tölkkiä riittänee.
Porkkanaa, 1 pussillinen.
- Omenaa. Tämä on vapaavalintainen. Jos joku haluaa kokeilla.
Makaronia pussillinen.
Majoneesia. Iso tuubi riittää hyvin.
- Suolakurkkua, 3-6 kpl.



Laita makaronit kiehumaan. Kuori porkkanat ja laita ne kiehumaan, mutta eri kattilaan kuin makaronit. 😉 Anna niiden kypsyä rauhassa ja sillä aikaa voit vaikka pilkkoa suolakurkut. Tonnikalat kannattaa laittaa valuttamaan ylimääräiset nesteet pois ja saman tempun voit tehdä herneillekin.

Pilko kypsät, pehmeät porkkanat.

Kannattaa varata isohko astia näille kaikille. Tätä tulee tällä ohjeella melko paljon.
Nakkele astiaan kaikki ainekset sekaisin ja pursota sekaan vielä majoneesi. Sekoita hyvin, että majoneesi yltää pohjimmaisiinkin makaroneihin ja laita jääkaappiin makustumaan.
Tunnin päästä varmaan voit jo alkaa maistelemaan salaattia.

Kaivoin edellisenä iltana äitini tekemän imelletyn perunalaatikon pakastimesta huoneenlämpöön sulamaan.
Ei ole mitään sen parempaa kuin tämä salaatti ja imelletty perunalaatikko. 💓

Perunalaatikon ohjeen löydät TÄÄLTÄ!



tiistai 14. helmikuuta 2017

Ystävänpäivä 2017


Ihanaa Ystävänpäivää blogini lukijoille!
Kiva, kun olette mukana. 💓

Kuva Googlesta.

Häähöpinöitä: Sanoimme Tahdon

En pidä turhaa kiirettä näiden kirjoituksien kanssa. Näköjään. 😁

Mentiin Mikan kanssa naimisiin syyskuussa. Tarkempi päivämäärä on 24.09.2016. 💕

Vieraita oli kuusi, minun ja Mikan lisäksi. Halusimme häistä pienet ja intiimit. Vain läheisimmät ystävät, joiden kanssa ollaan enemmän ja vähemmän kuukausittain tekemisissä. Rennot ja mukavat. Hyvää ruokaa, ystäviä ja mukava olo. Se riitti meidän häiden teemaksi.

Hääpäivä lyötiin lukkoon kevään aikana. Alkuvuodesta jo mietin, että miksi odotella, kun kaikki tuntuu niin hyvältä. Miksi odotella vuosia, että voi sanoa tahdon, jos kerran kumppani on oikea? 

Seuraava syksy siis. 
Syyshäät muutenkin oli mielessä alusta asti. Nyt niitä aikaistettiin vaan muutamalla vuodella. 

Toukokuussa soittelin kirkkoherranvirastoon ja kyselin kirkkoa. Taisin samoihin aikoihin myös laittaa esteiden tutkinnan päälle. Olihan se voimassa nelisen kuukautta tilauksesta.

Pikkusisko meni kesäkuussa Juhannuksen alla naimisiin. Tuotiin julki vasta niiden häiden jälkeen suunnitelmat, ei haluttu viedä siskolta kesän prinsessan paikkaa. 

Heinäkuussa aloin kattomaan mekkoja sillä silmällä ja sellaisen melko pian löysinkin. Tilasin mekon ulkomailta ja siitä voitte lukea lisää TÄÄLTÄ

Pikkuhiljaa alkoi häät muodostumaan. 
Kirkko varattuna ja kiva hääpaikkakin löydetty. 

Meidät vihittiin Rovaniemen Kirkossa ja juhlat pidettiin Hirsipirtillä Oikaraisessa. Rovaniemeltä on parisenkymmentä kilometriä juhlapaikalle.

Hääaamuna Piia teki minusta kauniin. Laittoi hiukset ja meikin, kaasokin sai oman osansa Piian taidoista. Piia laittoi kaasonkin hiukset juhlakuntoon. 💇

Kampaajalta lähdettiin, käytiin hakemassa kukkakimppu liikkeestä ja mentiin meille pukemaan ja valmistautumaan tulevaan juhlaan.

Jännittäminen oli turhaa. Jännitys alkoi hiipimään ylle vasta siinä vaiheessa kun odoteltiin ovien takana, että päästään kävelemään alttaria kohti. "Takahuoneessa" ei ollut jännityksestä tietoakaan. Pappikin oli ihan ihmeissään, kun oltiin niin cool. 😄
Saattoi Bestman pitää huolen sulhasen rentoudesta. 😉
Järkeilin, että kun ollaan molemmat toista kertaa menossa naimisiin, ei tässä kannate enää jännittää. Ja kun se tuntuu oikealta, siksikään ei kannate jännittää. Meidät on luotu toisillemme. 💕

Vihkipappina meillä toimi Anne Lehmus. Mukava pappi. Rento ja puhui todella kauniisti alttarilla. Selkeästi oli keskittynyt meihin ja meidän tarinaan. 



Vihkiminen oli nopeasti ohi. 
Kun käveltiin alttarille ja sieltä pois, soi Johann Pachelbelin Canon in D Major.

Olen tämän kappaleen kuullut jo vuosia sitten ekan kerran ja silloin se jäi mieleen kauniina hääkappaleena. Hetki menikin, että löysin tämän Youtubesta, kun en nimeä muistanut mitenkään. Kanttorille sopi kyseinen kappale soitettavaksi. 



Kirkosta matka vei hääautolla kohti valokuvausta ja juhlapaikkaa. Oltiin edellisenä iltana käyty Kaason kanssa koristelemassa juhlapaikka.



Saavuttiin juhlapaikalle, meidät yllätettiin totaalisesti riisisateella. Pakettikaupalla riisiä niskaan, onnea vaan! 😂 
Sitä riisiä löytyi hääkimpustakin vielä viikkoja myöhemmin. Hiuksissakin niitä oli muutama sata, kun kampauksen purki pois. 😄

Häämenu meillä oli simppeli. 
Riistakäristystä, perunamuusia ja hilloa. Jälkiruokana kakkua, kahvia, lusikkaleipiä ja tiikerikakkua. Iltapalana toimi tuo kaikki edellinen, sekä kinkkupurjopiirakka. Boolia oli tarjolla ruoan jälkeen. Boolina meillä oli Strawberry Heaven-niminen booli. 

Äitini teki tiikerikakun, lusikkaleivät ja piirakan. Mian kautta saatiin kakku tilattua ja Mia teki käristyksen ja muusin. Mia, Riikka ja Mari piti muutenkin huolen ruoka-asioista ja tiskeistä juhlapaikalla. Kiitos teille. 💗



Juhla sujui rauhallisesti ja rennosti. Jossain vaiheessa lyötiin rantasauna tulille ja halukkaat pääsivät saunaan. Syötiin ja juotiin, juteltiin ja oltiin yhdessä. 
Juhlavaatteet muuttui yhdellä ja toisella rentoihin vaatteisiin, farkkuihin tai verkkareihin. Mäkin heitin mekon pois ja vaihdoin rennommat vaatteet niskaan. Mitä sitä enää hienostelemaan, kohta mennään saunaan kuitenkin. 😃

Ilta alkoi muuttua yöksi ja vieraat alkoi tekemään lähtöä. Me lämmitettiin vielä sauna ja käytiin saunassa ihan kahden. Taivaalla näkyi revontuliakin, kun odoteltiin saunan lämpeämistä. Kaikki meni kuten pitikin ja kaikilla oli kivaa. 💞
Morsian ja kaaso 💗



Minun hovikampaaja 💗

Me kaikki. Kiitos teille! 💕💕

maanantai 13. helmikuuta 2017

Kiina: Yksi floppi ja kynsijuttuja!

Kiina on edullisen tavaran ihmemaa. Ainakin verrattuna Suomen hintoihin.

Silloin tällöin tulee tilattua jotain edullista ja pientä, yleensä sellaista ettei haittaa vaikka ei toimisikaan kuten pitää, koska hinta on niin edullinen. Ei haittaa vaikka tuote ei tule, tai ei ole kuvauksen mukainen. Rahallinen menetys ei ole suuri. 
En koskaan tilaakaan mitään kovin kallista. Kallein taitaa olla 23€ arvoinen tuote, joka on vielä matkalla Suomeen. Niin, jos ei häämekkoa lasketa mukaan. 😃 

Oikeilla hakusanoilla löytää vaikka mitä kivaa, mitä ei välttämättä Suomesta edes löydä. 
Suurin osa tilaamistani jutuista ovat toimineet ja haukkuneet hintansa hyvin äkkiä, mutta kyllä niitä floppejakin on tullut. 

Yksi ainakin oli partaterät. 
Suomessa hinta on lähellä 20€ ja Kiinasta tilattuna reilu 3€. 
Tilasin Mikalle koemielessä partateriä, jotka ovat samoja kuin täälläkin. Ne eivät kuitenkaan toimineet kuten pitää. Mika sanoi, että tuntuu siltä, kuin terät olisivat jo kerran käytettyjä ja ne repii partaa ajaessa. 
Ei hyvä. 
Mika kuitenkin sinnillä käytti ne kaikki neljä terää loppuun, ennenkuin ostettiin uudet. Tässä hommassa, kalliimpi oli parempi ja se jäi ainoaksi kerraksi, kun tilaan partateriä Kiinasta. Tulipa kokeiltua. 😇

Kynsiharrastajalle Kiina on todellinen löytö. Kynsikoristeita, työkaluja, viiloja ja muuta saa todella edullisesti jos vaan jaksaa odotella sen  viikosta kahteen kuukauteen. 
Toimitusajat voivat olla pitkiä ja jos jotain haluaa tilata vaikka jouluksi, se kannattaa tilata jo elokuussa, mutta ihan viimeistään lokakuussa. Saattaa keretä vielä perille ajoissa.

Olen muutamia kynsijuttuja tilannut Kiinasta ja ajattelin ne tässä postauksessa teille esitellä. 
Toukokuussa esittelin teille Wish-sovelluksen kautta tilaamani Clear-stamperin. 

Tilasin keväällä myös kaksi leimauslaattaa lisää. Käytin Wish-sovellusta ja laatat tulivat parissa viikossa. 
Toinen on kissalaatta ja se on tilattu Born Pretty-nimiseltä myyjältä. Hinta oli tuolloin 1€ ja 1€ postikulut päälle. Hintaa tänä päivänä en tiedä, kun en ole Wishiä käyttänyt kevään jälkeen ollenkaan.

Toinen laatta on pöllöaiheinen. Hinta tälläkin oli sama kuin kissoilla, eli 2€ postikuluineen. Toimitusaika oli myös parisen viikkoa. 

Kesän aikana siirryin kokonaan AliExpressin käyttäjäksi. Sovellus on englannin kielinen, tosin kuin Wish, mutta Alissa on edullisemmat hinnat, sekä suurimmassa osassa tuotteita ei ole postikuluja ollenkaan. Löydän täysin samat tuotteet Alista, kuin Wishistäkin. Edullisemmin vain. 
Alista tilatessa toimitusnopeus on melko vaihtelevaa. Osa tulee parissa viikossa ja osassa saattaa mennä se kuukausikin. No, minä maltan odotella. 😏

Tilasin Alin kautta Chrome/Mirror powderia. Suomenkielistä vastinetta en tähän kirjoitukseen löytänyt, mutta Googlettamalla saa paljon erilaisia juttuja tästäkin aiheesta.
Nämä ovat siis nimensä mukaan jauhetta. Hyvin hienoa jauhetta, jota hierotaan lakatulle kynnelle luomiväriaplikaattorilla. Efekti pitäisi olla cromemainen, kiiltävä ja peilimäinen. 
Tilasin paketin, jossa tuli kultainen ja hopeinen jauhe ja molemmissa paketeissa tuli kaksi aplikaattoria mukana.  
Jauhetta suositellaan käytettäväksi geelilakan päällä. Efekti tulee siinä parhaiten esiin. Itse en osaa siihen sanoa mitään, kun olen jauhetta kokeillut vain normaalin lakan päälle.


Molemmat maksoi yhteensä 2,15€. Postikuluja ei tullut.

Lakkasin testikynsille ensin kaksi kerrosta Mavalan mustaa lakkaa, toiseen hieroin kultaista ja toiseen hopeaa jauhetta. Päälle levitin kerroksen kirkasta päällyslakkaa. Kuvaaminen oli hankalaa, joten ei välttämättä näytä samalta kuin livenä.


Parhaimman lopputuloksen saa, kun jaksaa hieroa kaksi-kolmekin kerrosta jauhetta kynnen pintaan. Ainakin kultaisen kohdalla huomasin tämän toimivan. Tuli heti erinäköinen ja voimakkaampi efekti, kuin hopeiseen.
Se huono puoli näissä on, että nämä sotkevat melkoisesti kun näitä työstää. Jauhe on niin hienoa, että se pöllyää ja tarttuu kiusallisen tiukasti sormiin ja joka paikkaan. 😃

Alista tilasin samoihin aikoihin myös kaksi hololakkaa. Näissä oli nopea toimitus ja nämä olivat mulla jo alle parissa viikossa.
Molemmat ovat Born Pretty-nimiseltä myyjältä.
Tämä maksoi 2,66€, postikuluja ei tullut.


2,86€, ei postikuluja. 

Molemmissa on kaksi kerrosta lakkaa. Ei siis kovin peittäviä. Olisi tarvinut kolmannen, ehkä neljännenkin kerroksen lakkaa, että olisi tullut tarpeeksi peittävä lopputulos. 
Aurinkoisella säällä nämä lakat pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Taas on yksi hyvä syy odottaa kesää! 🌞