tiistai 4. helmikuuta 2014

Ja mä vaan valitan

Tein tänään pienen ihmeen.
Istuin reilun kaksi tuntia kirjastossa, vain lueskellen lehtiä ja kuunnellen musiikkia.
En edes muista koska olisin tehnyt saman, ollut ihan vaan ja rauhassa. 
En ressannut mistään, istuin vaan ja annoin ajan kulkea ilman kiirettä mihinkään.



Miksi emme osaa olla onnellisia siihen mitä meidän elämässä on?
Joskus tuntuu ettei elämällä ole enää mitään annettavaa. Mä olen nuori, mutta välillä tuntuu että se oli tässä.

Tuntuu että on kamalasti aikaa tehdä vaikka ja mitä, työttömällä on aikaa. Mutta silti ei sitä aikaa tunnu löytyvän millään, kun pitäisi tai haluaisi jotain tehdä.
En edes muista koska viimeksi olen kokonaisen kirjan lukenut ja melko nopeassa ajassa. Nyt luin kirjan parissa viikossa ja se on hyvin nopeasti nykyään. Ennen se ei ollut homma eikä mikään. No toki vaikuttaa sekin miten se on kirjoitettu ja tämä oli hyvin kirjoitettu. Siitä lisää myöhemmin.

Nyt kun mulla on aikaa vaikka mille, en saa tehtyä silti mitään.
Tällähetkellä mietin, miksi ihmeessä aloitin lukion? Ahdistaa tämän jakson enkku, jonka kurssi pitäisi läpi käydä. Parin viikon päästä vaihtuu jakso ja ensi viikolla on koe. Ja kaksi hiton ainetta pitäisi kirjoittaa. Mä en pärjää. Ja mä luulin pärjääväni.
No toki ne kurssit saa uusittua, mutta olisi se mukava kerralla päästä läpi.
Saa nähdä mitä tulee ensi jakson matikasta ja ruotsista.. :P

Joskus on niin ikävä Kirppua, että sitä pillahtaa itkuun kaupungilla nähdessään jonkun Kirpun ikäisen tytön.
Mutta näillä mennään nyt ja toivotaan että saan itseni kuntoon.
Mutta koska?

Siihen että mä paranen, voi mennä 10 vuotta. Tai 4, tai 2 vuotta. Ei sitä ikinä tiiä. Mutta mä en enää jaksaisi. Joka pirun päivä tapella siitä että jaksanko nousta sängystä, viitinkö tehä ruokaa. On paljon päiviä etten syö kunnolla, etten näytä nenääni ulkona. Koulun takia on pakko käydä välillä ihmistenilmoilla.
Mutta kun ei aina vaan jaksaisi..

Päivällä mulla oli vaikka mitä ajatuksia, mitkä piti tänne kirjoittaa, mutta eihän niitä enää muista.

No, jos ensi postaus olisi positiivisempi. Kauniita unia.

Ei kommentteja: