perjantai 28. helmikuuta 2014

Kirja-arvostelu: Natascha Kampusch, 3096 päivää



Natascha Kampuschin kirja 3096 päivää on kertomus tytöstä joka siepattiin koulumatkalla vuonna 1998. Natascha itse oli tämä 10vuotias tyttö. Nyt jo aikuisena naisena hän halusi kirjoittaa tarinansa kirjaksi, joka koskettaa meitä jokaista joka muistaa tapahtuman. 

Sieppaaja, insinööri Wolfgang Priklopil, sieppasi Nataschan autoonsa aamulla kun tyttö oli matkalla kouluun. Hän piti tyttöä vankinaan kaikenkaikkiaan 3096 päivää, kunnes Natascha onnistui karkaamaan Wolfin kynsistä 23.8.2006. Samana päivänä, paria tuntia myöhemmin, Wolf riisti itseltään hengen, hyppäämällä junan alle. 
Kirjassa kerrotaan tarkoin ajasta vankina, Nataschan suhteesta sieppaajaan ja pohdintoja siitä miksi sieppaaja teki näin. 

Nataschan mukaan, sieppaaja halusi tytöstä itselleen kodinhoitajan, siivoojan, täydellisen vaimonkorvikkeen, mutta seksuaalisia ajatuksia sieppaajalla tuskin oli, ainakaan kirjan mukaan. 
Mitä itse muistan kun tapaus sattui ja uutisia luin, muistan että tässä tapuksessa oli myös seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta kirjassa sitä ei ainakaan lue. Vaikka sitä itse epäilin heti jo kirjan alussa.
Kuitenkin kirjoittaja kertoo kirjassaan melko tarkasti tapauksista, joissa on nuoret tytöt joutuneet raiskauksen uhriksi ja murhatuiksi. 

Itse kun alotin lukemaan kirjaa, odotin vielä kamalampaa mitä kirja lopulta antoi, kuitenkin luin aina vaan kirjaa eteenpäin. Kirjassa kuitenkin oli merkintöjä Nataschan päiväkirjasta vankeuden ajoilta, tarkkoja kirjoituksia siitä miten pahoinpideltiin henkisesti ja fyysisesti, tarkasti oli myös kuvattu paikat joihin sieppaaja lyönneillään ja iskuillaan osui. Häpyluu, rinnat, pää, ihan kaikkialle.

Aikaa kun kului, sieppaaja antoi tytölle enemmän vapauksia. Sai liikkua talossa, mutta tarkan valvonnan alaisuudessa ja jos sanoi tai teki jotain väärin, tuli rangaistus, lyönti ja lähtö tyrmään. Loppuvaiheessa tyttö pääsi ulkoilmaan, talon takapihalle ja vaikka naapuritkin näkivät, sieppaaja ei välittänyt, tai ei ainakaan sitä näyttänyt. Siitä pihalta Natascha pääsi lähtemään pakoon, kun sieppaaja lähti puhumaan puhelimeen vähän matkan päähän. Natascha juoksi naapuriin ja pyysi soittamaan poliisin. Naapurin nainen ei oikein tahtonut ottaa Nataschaa tosissaan, mutta soitti kuitenkin poliisin paikalle.

Natascha joutui melkoisen mediaryöpyn eteen, haastatteluja ja lausuntoja. Lopulta Natascha astui median eteen omilla kasvoillaan kertomaan tarinansa.
Kirjaa on käännetty noin 30 kielelle, jokainen joka haluaa tietää, lukee tämän kirjan ja katsoo elokuvan, joka ilmestyi viime vuonna elokuussa. 
Itse en elokuvaa vielä ole nähnyt. 

Kirjoittiko Natascha tämän kirjan terapiana itselleen, tapana käsitellä asioita? Kirjoittiko kirjan rahan takia, vai siksi että haluaa muidenkin tietävän enemmän tuosta 8,5 vuodesta vankina? Jokatapauksessa, lukekaa tekin. Itse tykkäsin. 

2 kommenttia:

natsku- kirjoitti...

Mä oon lukenut tän kirjan.
Mun mielestä se oli mielenkiintonen kertomus, mutta silti välillä hyvinkin raskasta luettavaa.:S

Jenni kirjoitti...

Oli se toki raskasta luettavaa, mutta toisaalta alkoi kyllästyttämään se kun aina se kirjoitti vain niistä pahoinpitelyistä. Eikö muuta sielä tapahtunut?