torstai 22. toukokuuta 2014

Ajatusten helinää

On se aika elämästä, kun pitäisi saada jotain päätöksiä aikaan.
Sairausloma loppuu heinäkuussa, ja jatkosta ei vielä ole tietoa, että kirjaudunko työttömien listalle vaiko jatketaanko sairauslomaa. 
Mietin ja pohdin, koska lopulta se päätös tulee multa. Olenko valmis siihen ryöpytykseen, hakemuksien ja haastattelujen odotteluun? 
Olenko jo henkisesti niin vahva, että jaksan töissä olla ja tehdä sitä joka päivä? Entä jos väsyn?

Jos väsyn, löydän itseni uudelleen sairaslomalta. Ja taas käyn läpi uudelleen kaiken tämän taistelun, jota tässä on käyty koko viimeinen vuosi. Se on ikuinen oravanpyörä, noidankehä. 

Mulla on mahdollisuus päästä työkkärin "erityislinjalle". Mulle räätälöidään oma suunnitelma työnhakuun ja työelämään palaamiselle. Lääkäri kirjoitti todistuksen, pitää näyttää työkkärin tyypeille se. 

Mutta kuka ottaa töihin ihmisen, joka on ollut pitkään sairaslomalla? Totta kai ne kysyy syytä, mitä siihen pitäisi vastata? Jos vastaa rehellisesti, ne ei vahingossakaan ota toipuvaa masennuspotilasta mihinkään. 
Hieno tulevaisuus. 

Sanotaan ettei pitäisi vielä murehtia. Mulla on kolmen viikon päästä lääkärin aika, silloin katotaan uudestaan mun tila. Ja saan samalla toisenkin näkökulman tähän tilanteeseen. Mä olen niin epävarma oman tilanteen suhteen. Osaa oikein sanoa, että joko sovellun työelämään, vai jatkanko paranemista rauhassa kotona.

Vaikka lääkäri sanookin, että saisin terveen paperit, ei ne ongelmat pään sisällä ole mihinkään kadonneet. Ne on edelleen sielä, elää ja on olemassa. Menee hiton monta vuotta vielä, ennenkuin ne on voitettu.
Dämn.

Olisinpa terve.

3 kommenttia:

eekku kirjoitti...

Voi ei toivottavasti saisit itsesi pian kuntoon ja voisit elää normaalisti.Tsemppiä

Jiidamanda kirjoitti...

Ah, ihan ku oisin itse kirjoittanut ton, _jos_ oisin sairaslomalle edes lähtenyt :D siis ihan oikeasti. Ja vielä kun mulle on kaverit ihan suoraan sanonut että luuletko että kukaan ottaa sua töihin jos sulla on "hullun" paperit. Nii-i. Silti pitäis jaksaa. Mut hei, life goes on ja niin helvetin kliseistä kuin se onkin, asioilla on - ihan oikeesti - tapana järjestyä. Ja joku päivä minäkin uskon omia sanojani :D

Jenni kirjoitti...

Hahaa, kiitos ihanat! :D <3
Kylläpä mäkin vielä jonain päivänä täältä suosta nousen. Sitä päivää odotellessa :D