keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kirjat, TOP5

Ajattelin aloittaa tämmöisen pienen sarjan. Sarjan jokaisessa osassa kerron jonkun top5-listauksen. Elokuvat, musiikki, sarjat, kirjat.
Oikeastaan Mika tämän keksi, mä vain muokkasin sitä niin, että lisäsin kirjat sekaan ja teen tämän sarjoissa.

Aloitan kirjoista. Ne oli helpoin listata. :D

Muisto Tyttärestäni, kirjoittanut Kim Edwards.

Kirjan nainen, Norah odottaa kaksosia vuonna 1964. Mies David, on lääkäri joka auttaa kaksosten syntymässä. Poika syntyy terveenä, mutta tytöllä on Downin syndrooma. David ei kerro vaimolleen tytön sairaudesta, vaan päättää antaa tytön pois laitokseen ja samalla vaimolleen kertoo tytön kuolleen synnytyksessä.
Norah suree monia vuosia, poika kasvaa teiniksi ja David hukuttaa murheensa valokuvaukseen. 
Samalla kirjassa kerrotaan Downia sairastavan tytön uudesta elämästä, uuden äidin kanssa. Jossain vaiheessa kaikille paljastuu, mitä silloin vuonna 1964 oikein tapahtui.

- Kirja oli mielenkiintoinen lukea. Sattumalta joskus löysin kirjastosta tämän ja ahmin hetkessä. Myöhemmin löysin kirpparilta kirjan omaan kirjahyllyyn ja aina se pitää lukea uudelleen ja uudelleen.

Piiat, kirjoittanut Kathryn Stockett.

Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain, mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Mississippissä.
Mustat ovat valkoisten orjia, kodinhoitajia ja lastenvahteja. 
Kirja sijoittuu 1960-luvun alkuun. 
Nuori kirjailijan alku alkaa kirjoittamaan nimettömänä kirjaa mustien oloista valkoisten palveluksessa. Hän saa joukon mustia kertomaan rehellisesti oloistaan, vaikka onkin valkolainen ja hienosta perheestä lähtöisin.

- Kirja oli mukaansa tempaava. Helppoa luettavaa. Joskus luin arvostelun kirjasta ja kun sain kirjan käsiini, luin sen lähes kerralla. Taisi olla kesä 2011.
Leffankin olen nähnyt ja oli hyvä. Samanlainen kuin kirja. Kirjoissa vaan on se hyvä puoli, kun pystyy kuvittelemaan itse kaiken, hahmot, miljööt, vaatteet. Aivan kaiken.

Maria Kallio-sarja, kirjoittanut Leena Lehtolainen.

Maria Kallio on suurelle osalle suomalaisista tuttu hahmo. Espoon rikospoliisissa työskentelevä punatukkainen nainen. Pieni, mutta sitäkin pippurisempi poliisi.
Maria on esiintynyt ekan kerran 1993, kirjassa Ensimmäinen murhani. Samassa kirjassa Maria törmää tulevaan puolisoonsa, Anttiin, mutta työn takia. Anttia epäillään ystävänsä murhasta. Myöhemmissä kirjoissa Antin ja Marian tiet kohtaavat ja heille siunaantuu lapsia kaksi.
Marialla on laaja ystäväpiiri. Pekka Koivu on kaikista läheisin, sekä kolleega. 
Jokaisessa Marian kirjassa on uusi tarina. Uusi rikos selvitettävänä.

- Kirjat ovat kaikki olleet loistavaa luettavaa, muutkin Lehtolaisen kirjat. Leena kertoo hyvin miljööt, vaatteet, kaiken tarkkaan, että omaan päähän saa selkeät kuvat hahmoista ja paikoista. Jos tykkää rikoskirjoista, tämä kirjailija on ehdoton.

Juoppohullun päiväkirjat, kirjoittaja Juha Vuorinen.

Alkoholi, irtosuhteet, ne ovat kirjan Juhan elämäntehtävä ekassa osassa. Juha rakastuu lopulta pomoonsa, Sirpaan, joka on tulinen nainen. Juha haluaa kipeästi pitää Sirpan itsellään ja ryhdistäytyy. Mutta onnistuuko?
Entäs kun Sirpa alkaa odottamaan lasta, tai loma-matkalla kauniit ruskettuneet neidot vikittelee Juhaa? 

-Kirjoja on tehty neljä. Juoppohullun päiväkirja, Tolppa-Apina, Raskausarpia ja Vaippaihottuma. Viides osa on tulossa, meneeköhän ensi vuodelle, mutta odotan sitä kieli pitkällä. Pääsen lukemaan miten jatkuu Juhan, Sirpan ja tyttövauvan elämä. 
Tutustuin Juhan ja Sirpan tarinaan jo vuonna 2006. 
Satunnaisen sivuin luin, keskeltä kirjaa, kun joltain oli jäänyt kesken pöydälle.
Tää on myös sarjoja, jotka on tullut luettua yhdessä hujauksessa. Ja pakko ne oli saada omaankin hyllyyn :D

Se on niin kaunis, kirjoittaja Katja Ståhl.

Kirjassa 15 meille tunnettua naista julkisuudesta, kertoo omasta näkemyksestään kauneudesta. Siitä mistä itse pitää itsestään, siitä mistä ei pidä. Kirjassa huomaa, että nekin ovat vain tavallisia ihmisiä, joilla on myös ulkonäköpaineita.
Kirjassa on mm. Anne Kukkohovi, Tiina Jylhä, Kaija Koo, Mariska. Monia tunnettuja suomalaisia naisia ja heillä on jokaisella oma tarina. Eikä se haittaa, vaikka oletkin erilainen. Se on rikkaus.

- Niko osti tämän mulle viime syksynä. Itse kamppailen päivittäin itseni ja ulkonäköni kanssa. En vaan tajua sitä, että voin olla kauniskin. En vaan osaa ottaa ihmisen sanomisia tosissaan ulkonäöstäni, vaikka ne olisikin positiivisia.
Niko osti tämän mulle, että tajuaisin, että kaikki kamppailee enemmän ja vähemmän. Ja että kelpaan just näin maailmalle. Kyllä mä vielä joku päivä tajuan :)


Huuh. Tulipa tekstiä, ja loistavaa jos jaksoitte lukea loppuun asti.
Tämä on muuten sadas postaus tässä blogissa. 100.!
Kiitos jotka ootte jaksaneet roikkua mukana tähän asti ja toivottavasti pysytte jatkossakin.
*pushal* <3

Ei kommentteja: