maanantai 17. marraskuuta 2014

Pohtimista työstä, ammatista, haaveista?

Sain Kelalta kirjeen, jossa ne myöntävät mulle ammatilliseen kuntoutukseen tuen. Torstaina menen tapaamaan ja sopimaan aloituspäivästä Rovaniemen Edurolle. Edurolla on useita työpajoja, joihin kuntoutuva mielenterveyspotilas tai pitkäaikaistyötön voi hakeutua ja saada tukea Kelalta. Siellä on yhdeksän eri pajaa, joten jokaiselle varmaan löytyy jotain kiinnostavaa hommaa.

Sain tuet reilulle sadalle päivälle. Nyt vaan pitäisi päättää, mille noista pajoista haluan. Mulla on kolme eri vaihtoehtoa. Korupaja, puupaja tai ompelupaja.
Puupaja olisi varmaan helpoin, koska olen jo ollut Kittilässä puutyössä, joten kokemusta sieltä jo löytyy.
Ompeleminen. Siitä ei ole kokemusta, koulun tunneilta kummempaa. Sen vaan muistan, etten tykännyt koulussa rättikässästä yhtään.
Korut. Pientä käsillä näpertämistä. Ihan uusi ala mulle.

Jokaisessa näistä on puolensa ja puolensa.
Mitä jos en viihdykään missään noista? Kyllästyn ja menee mielenkiinto kokonaan?
Aina kun jotain uutta koitan aloittaa, aluksi se kiinnostaa kovastikin, mutta aikaa kun kuluu, mielenkiinto lopahtaa täysin. Kukaan ei halua tehdä jotain, missä ei riitä innostus ja mielenkiinto.
Siksi mulla ei ole mitään kunnon harrastusta, koska kaikesta menee mielenkiinto samantien.

Kynnet ja kirjat, ne ovat ainoat joissa mielenkiinto on pysynyt jo vuosia.
Kirjat ja lukeminen on jo ala-asteelta tuttuja. Kynnet ja niiden lakkaus, muutaman vuoden takaa.

Eikö ihmisen pitäisi hakeutua alalle, joka kiinnostaa aidosti?
Olen kynsikoulutusta miettinyt jo joitakin vuosia sitten ekoja kertoja. Nyt se ajatus pulpahti mieleen uudestaan.
Oulussa olisi koulutuksia, muutamia myös Rovaniemelläkin. Mutta se raha. Ne maksaa niin mahdottoman paljon, ettei kenelläkään ole varaa sellaisia laittaa yhteen koulutukseen. Tai no ainakaan työttömällä.

Kirjat. Kirjasto, kirjailija, kirjakauppa? Siinä taitaa alan ammatit ja työpaikat olla.
Missä kirjaston tädit ja sedät käy koulun? Ehkä työharjoittelun kautta pystyisi näillekin aloille päästä. Kirjailijaa musta ei saa. Blogikirjoittelulla ei vielä pitkälle pötkitä.
No, kaipa mä jotain keksin. Menen vaikka puupajalle ja rakennan kissalle mökin.
Sainpahan tämänkin ulos kirjoitettua.

Hyvää yötä.


Ei kommentteja: