perjantai 7. marraskuuta 2014

Runosuoni sykkii

Meillä oli tänään äikän tunnilla esseen palautus ja päästiin myös runoilemaan jokainen. Essee menikin ihan hyvin, kasin sain siitä, vaikka luulin että se meni vielä huonommin. Oli kiva yllätys kun menikin odotettua paremmin.

Runotehtävässä piti ensin listata sanoja jotka tulee mieleen sanoista kuolema tai kauhu. Valitsin kuoleman.
Toiseksi piti listata sanoja, jotka tulee mieleen sanoista rakkaus ja kaipuu.
Kolmanneksi piti kirjoittaa sanoja jotka liittyvät kauneuteen.
Viimeiseksi kirjoitin sanoja, jotka ovat joko feminiinejä tai maskuliinisia. 

Sitten niistä sanoista, jotka kirjoitit, alat kasaamaan runoa. 
Itse sain aikaiseksi tämmöisen;

Suru ja ikävä vie naisen tuskan keskelle.
 Musta mekko ja vaaleanpunaiset varpaankynnet ovat kokonaisuus, 
tämän epäreilun ja luonnollisen asian muistona. 
Masennus voittaa onnellisuuden.
 Tunteet ja välittäminen ovat lopullista, 
eikä siihen auta edes kaunis tähtitaivas, 
eikä luonto. 

Sain kauheasti kehuja, tämä kun piti lukea myös muillekin. Hämmennyin, koska tämä runo syntyi melko nopeasti, enkä uskonut että siitä tuli mitenkään ihmeellinen. 
Oli yllättävän hankalaa keksiä sanoja, kummasti pää tyhjenee kun annetaan tuollainen tehtävä. 

Oletteko koskaan kirjoittaneet runoja? 

Ei kommentteja: