tiistai 12. toukokuuta 2015

Uusi työ ja lääkärillä käynti

Kahdesta ekasta päivästä hengissä selvitty!
Jalat on tuusan nuuskana seisomisesta, edestakaisin kävelystä, työmatkapyöräilystä. Onneksi tähänkin tottuu parissa viikossa.

Eilisen päivän tutustuin uuteen taloon ja uusiin paikkoihin. Merkkasin ylös myymälän puolelta hyllystä puuttuvia tuotteita ja tänään metsästin niitä varastosta. Olihan homma. Iso iso varasto, ulkomaalit ja sisämaalit omilla osastoilla, sekä Tikkurilan ja Teknoksen maalit on omilla osastoilla. Melkoinen paikka. Kyllä nekin oppii melko äkkiä, kun vaan etsii ja tutkii, kyselee ja kuikuilee.
Tänään pääsin kokeilee vähän kassan toimintaa. Käteis- ja korttimyynti alkaa olemaan pikkuhiljaa tuttua. Sen verran yksinkertainen ohjelma. Laskutuspuolen ohjelma onkin vähän hankalampi. Mutta tästä se lähtee :)

Päivät mulla on kuusi tuntia pitkiä. Ihan sopiva tuntimäärä. Klo 10-16 tämän viikon, ensi viikon aikataulusta en vielä tiedä.

Kävin eilen mielenterveyspuolen lääkärillä. Lokakuussa viimeksi tavattiin ja nyt keväällä uudestaan.
Hän oli sitä mieltä että mun pitäisi hakeutua psykoterapiaan. Tuo perusterapia on kesän ajan tauolla. Kesäkuussa terapeutti tekee "tarkistussoiton" ja samalla sovitaan elokuulle aikaa. Muuten kesän olen rauhassa.

Psykoterapiaa pitäisi harkita. Lääkäri sanoi, että on joitain asioita vielä käsittelemättä, jotka vaatisi pidempää hoitoa ja asiaan paneutumista. Toki vasta myöhemmin kesällä/alkusyksystä, kun saan työkuviot kunnolla tutuiksi. Sitten on motivaatiota ja aikaa miettiä elämää.
 Jos päädyn psykoterapiaan, siinä ollaan kiinni kaksi vuotta. Kaksi vuotta, hyvin tiheitä käyntejä, 45min kerralla. Kallista lystiä se on, vaikka Kela siitä osan kustantaakin. Siksikin se mietityttää, ei juuri tuota ylimääräistä rahaa näillä tuloilla ole. No, pitää miettiä.

Onhan mulla toki asioita, jotka edelleen pulpahtaa pintaan, häiritsemään nykyistä elämistä. Huono äiti-myytti ainakin ja varmaan vielä oman itsensä käsittämistä/ajatusmaailmaa tarvii miettiä. Nuo nyt tulee äkkiseltään mieleen. Vaikka olenkin jo hyvässä kunnossa, ainakin omasta mielestä, on vielä tällä polulla kiviä potkittavana.
Sairauden kanssa eläminen, sen kanssa elämään opettelu, on edelleen vaiheessa. Mutta joka päivä pienillä askeleilla eteenpäin.

Semmoista tänne tänään. :)

Ei kommentteja: