maanantai 21. syyskuuta 2015

Kaksi vuotta muutosta. Mitä kuuluu nyt?

Olen asunut kaksi vuotta Rovaniemellä.
Kaksi vuotta siitä kun tein raskaan, mutta helpottavan päätöksen pois muutosta.

Päätös muutosta kun syntyi, aloin heti etsimään asuntoa. Löysinkin pian tämän keskusta-kaksion, jossa edelleen asun. Sitouduin vähintään vuodeksi tähän asuntoon ja hupsista vaan, toinenkin vuosi on jo mennyt. Tämä asunto, jota kodiksikin kutsun, on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Naapurit ovat mukavia, asunto on loistavalla paikalla keskustassa. Pienihän tämä on, mutta varmaan juuri siksi niin kodikas. Pieneltä tämä tuntuu myös silloinkin, kun tyttäret tulevat kyläilemään, mutta hyvin on mahduttu siltikin.

Päätös muutosta oli raskas. Nyt jälkeenpäin se oli hyvä vaihtoehto. Jos en olisi muuttanut ja antanut mahdollisuutta uudelle elämälle, olisin edelleen jumissa ja sairas. Luultavasti en enää elävien kirjoissa, tai jos olisin, hyvin heikosti elävä.

Kaksi vuotta on tehnyt ihmeitä mulle. Iso kiitos kuuluu myös Mikallekin, mutta mä olen tehnyt sen isoimman työn. Mika on tukenut parhaansa mukaan ja hyvin on onnistunut.

Näiden kahden vuoden aikana, minusta on kasvanut vahvempi ja terveempi ihminen. Paljon on vielä kesken, mutta paljon on jo takana.

Olen työharjoittelussa paikassa jossa viihdyn aidosti ja jossa on maailman parhaimmat työkaverit. Heille voi kertoa, jos joku painaa mieltä. Heille voi myös kertoa senkin, jos pyyhkii hyvin. Olen myös saanut vertaistukea ja huomannut että en olekaan asioiden kanssa yksin.

Marraskuussa sekin loppuu. En murehdi sitä vielä.
Sen verran olen miettinyt, että jos ei töitä heti löydy, koitan tehdä lukiota taas eteenpäin.

Terapiakin päättyy marraskuussa kokonaan. En ole käynyt koko keväänä, enkä kesällä terapiassa. Olen pärjännyt ilman hyvin. Marraskuussa käyn lääkärillä ja viimeisen kerran terapiassa kertomassa kuulumiset ja sen jälkeen senkin oven voi sulkea.
Psykoterapiaa suositellaan, on asioita, jotka ehkä kaipaa vielä hiomista, mutta sen aika on sitten ehkä myöhemmin.

En ehkä murehdi enää samallalailla asioita, kuin ennen. Tai murehdin ehkä, mutta osaan hiukan paremmin työntää ne sivuun ja keskittyä muuhun.
Tulevaisuus vaikuttaa hyvältä, mitä ikinä se tuo tullessaan.
Olen myöskin positiivisempi kuin ennen, hymyilen ja osaan nauraa itselleni, sekä muillekin. ;D

Neitiä on joka päivä ikävä. Ikäväänkin kyllä tottuu ja nautinkin joka hetkestä minkä saan viettää Kirpun kanssa. Seuraavaa lomaa odotellessa. 

Summa summarum. Kahden vuoden aikana on tapahtunut paljon asioita. Iloisia ja surullisia, mutta myöskin jännittäviä ja helppoja. 
Suurin muutos olen kuitenkin minä. Se mitä tunnen ja ajattelen nyt.

Hyvä minä!


Ps. Blogillakin oli synttärit vasta. Unohtunut kokonaan. Onnea!

2 kommenttia:

Hanna Katriina kirjoitti...

Tosiaan, hyvä sinä! :) Ja onnea blogisynttäreiden johdosta. :)

Unknown kirjoitti...

Ihanaa, hyvä sie <3 Ihanan lämmin ja hyväntuulinen postaus, mikä johtuu hyvästä elämänasenteesta <3