lauantai 26. maaliskuuta 2016

Höyryjen päästely, puhtaampi ilma?

Mulla on paha tapa pitää asioita sisälläni, pantata niitä ja lopulta se sitten kostautuu. Näin tapahtui tänään.

Mikalla on ollut paljon töitä tässä kuussa ja ensi kuu näyttää myös siltä. Aluksi piti koko pääsiäinen olla vapaata ja sitä odottaen jaksoinkin pitää päätä pystyssä.
No, pääsiäinen ei ollutkaan vapaa ja töitä oli nakitettu lauantaille saakka. Ei siis mennyt kuin elokuvissa.

Mika kyllä tietää, että asia painaa mua, enkä pidä siitä että suunnitelmat muuttuu yllättäen. Ei meillä ollut mitään erityistä mielessä, kunhan olisi ollut mukavaa olla yhdessä. Kattoa ehkä leffaa ja olla vaan, me kaksi.

Mitä enemmän Mikalla on töitä, sitä enemmän mä olen yksin kotona. Nyt kun ei ole Värissä ja Matossakaan työvuoroja tiedossa, tämä arki on melko raskasta. Jokainen päivä toistaa itseään. Päivissä menee sekaisin ja elän tänään jo lauantaissa. Joskus on mukavaa, kun ei ole aamulla kiire nousta, mutta kyllä se pidemmän päälle alkaa väsyttämään sekin.

Toki, on tässä se puoli, että kun on töitä, on myös rahaakin pikkuisen enemmän. Siksi Mika niitä ylimääräisiä vuoroja otti, kun sattui tälle kuulle muutama isompi lasku.

Tänään kuitenkin päästin kupin menemään nurin ja purin tarkoittamatta sitä sen kummemmin, koko viikon painaneen asian Mikaan. Siihen se on helpoin purkaa, koska Mika on se läheisin ihminen mulle, mutta myöskin ikävää, koska Mika on aina se joka ne niskaansa saa.

Me ei paljoa muutenkaan riidellä. Yleensä se olen minä, joka tulistuu jostain ja sörkkii muurahaispesää. Mika lähinnä heittää kylmää vettä niskaan ja koittaa saada minut rauhoittumaan.
Sitten kun kumpikin päästää höyryjä, niin sitä vähän säikähtää ja alkaa pyörittelemään kaikenlaisia kauhuskenaarioita päässään.

Jos tämä suhde kaatuukin tähän?

Tiedän, se on äärimmäisen hölmöä ajatella noin. Ehkä pientä luottamuspulaa on havaittavissa omalta osalta, vaikka järki kirkuu ettei pieni kina mitään eroa tuo. Sillä hetkellä kun tunteet ovat kuumenneet puolin ja toisin, niin ei ne ajatukset muutenkaan ole niin järkeviä. 

Mun on pakko oppia luottamaan siihen, ettei tuo mies ole mihinkään menossa, jos välillä päästellään höyryjä. Se ei ole lähtenyt mihinkään koko tänä aikana, vaikka en ole ollut helpoimmasta päästä. On selvitty mun masennuksesta, olen selvinnyt aina Mikan pitkistä työreissuista. On selvitty yhdessä tässä arjessa eteenpäin. On vatvottu ja veivattu, itketty (tai minä itken) ja lopulta naurettu, kun ilma on puhtaampi. Ehkä välillä pitää päästää höyryt ulos, jotta voi hengittää helpommin ja nauraa taas uusille ja vanhoillekin asioille?

Olen ollut aina huono riitelemään, se kun tapahtuu, se sattuu paljon ja se taas aiheuttaa pelot ja epävarmuuden tunteen, jota tässä puran. 

En edes muista, koska olen näin syvälle teidät päästänyt. Tässä olen pohtinut, että uskallanko julkaista. Mutta tämähän vain kertoo siitä, että ei meidän elämä ole täynnä pelkkää ihanaa kulissia. Yleensä kirjoitan perusjuttuja ja vähän höpöhöpö-juttujakin. 
Kirjoittaminen on mulle helppo tapa purkaa ajatuksia. Voisin toki kirjoittaa tämän omaan päiväkirjaan, mutta ehkä täällä on ihmisiä, jotka osaa samaistua mun tuntemuksiin? Mene ja tiedä.

Huomenna toivottavasti parempi päivä. Mikallakin pitäisi olla lyhyt ja helppo päivä. Hyvä vaan. Tälle viikolle onkin tullut tunteja melkoisesti, joten pieni vapaa ennen seuraavaa reissua tekee hyvää. Myös mulle.
Tiesin kyllä, mihin ryhdyn, kun aloin seurustelemaan rekkamiehen kanssa. Yksinäisiä iltoja, reissutyötä ja ikävää.
Joskus kuitenkin se käy raskaaksi ja panttaamisen jälkeen, purkautuu paineella ulos. 
Sellainen minä olen.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Tunteita pitää päästää pihalle, kuten sanoit itsekin. Se kostautuu vaan, kun käy panttaamaan juttuja sisälleen! Ja riitely, asioista keskustelu, itkeminenkin - kaikki se vaan kuuluu parisuhteeseen :) Ja mä voin jakaa tuon, kuinka jotenkin "kaikki romahtaa", kun tuleekin muutoksia. Yllättäen työpäiviä, kun pitänyt olla vapaata tms. Se on vaan rankkaa! Vaikka meilläkin se on fiksua, kun tulee enemmän rahaa yms.. Tsemppiä <3

Jenni kirjoitti...

Niin kuuluu. Järkikin kiljuu, että tämä kaikki kuuluu parisuhteeseen, etenkin normaaliin ja terveeseen parisuhteeseen. Riitely puhdistaa ilmaa ja oloa, jokainen tekee sitä oli sitten parisuhteessa, tai ystävien kanssa.
Pitää vaan oppia luottamaan, että kyllä se parisuhde sen riidan kestää.
Kiitos :) <3