maanantai 15. elokuuta 2016

Reissu Eeron Polulle

Kävästiin Kirpun loman aikana myös Eeron polulla. Pakattiin äiti ja pikkuvelikin matkaan ja lähdettiin katsomaan mikä se Eeron polku on. 

Eeron polku on Pellon kunnassa, Pello-Rovaniemi-tien varresta lähtevä luontopolku, joka kulkee Pallistajavaaraa pitkin. Polku on omistettu Eero Mäntyrannalle, pellolaiselle menestyksekkäälle hiihtäjälle. Reitin pituus on 1,6km ja se on merkattu nuolilla.

Pellosta oli kolmisenkymmentä kilometriä polun alkuun, tien varressa on hyvät kyltit ohikulkijoille ja polulle pyrkijöille. Isoin osuus reitistä kuljetaan puisia portaita pitkin, vaaran kylkeä pitkin. Portaita on useampi sata, minun isoäitini on joskus ne laskenut, mutta tarkempaa lukua en muista. Paljon niitä kuitenkin oli!

Keli oli mukava. Sillä viikolla oli helteet alkaneet ja alkuillasta kävästiin polulla. Ei ollut liian kuuma, eikä liian kylmä tälle reissulle. Jalat tykkäsivät kyllä kivaa noissa portaissa, tehokasta treeniä. Hyttysiä oli jonkin verran, mutta levitettiin myrkkyä paljaan ihon alueelle, niin pysyi nekin poissa.

Kirppu jaksoi koko reissun hyvin. Ei tainut tehdä tiukkaakaan nuo portaat, toisin kuin mulle. :D

Portaiden puolimatkassa oli Satuluola. Tarina kertoo että siellä luolassa asustelee Uneksija-niminen karhu. Tarina kokonaisuudessaan löytyy luolan suulta, oli ihan hauska tarina ja Kirppu siitä kovasti innostui. Takaisin tuolle luolalle piti päästä paluumatkalla, niin kovasti se kiinnosti.


Ylös päästiin ja siellä oli niin komeat maisemat, että sinne kiipeäminen kannatti. Kameraan niitä en saanut tallennettua yhtä hyvin, kuin pääni sisään. Ylhäällä oli laavu, maisematorni ja kuivakäymälä. Hyvä paikka istua ja paistaa makkaraa ja leputtaa hermoja. 







Mustikoita löytyi pitkin reittiä. Kirppu niitä keräsikin melkoisen kasan, harmi vaan ettei tajuttu ottaa kuppia mukaan. Ei edes käynyt mielessä, että siellä olisi niin hyvin kypsyneitä mustikoita jo. 

Koko reissussa meni parisen tuntia kaikkinensa. Oli kyllä kiva reissu. Harvoin sitä tulee lähdettyä tuollaiselle, mutta nyt kyllä kannatti. Suosittelen lämpimästi, jos olette joskus Pellon suunnalla liikkeellä. :)

Kun päästiin takaisin kotiin, maisteltiin iltapalaksi äidin tekemää mansikkakakkua. Kakku oli gluteeniton, mutta itse en huomannut eroa gluteenilliseen verrattuna. Nam.

1 kommentti:

eekku kirjoitti...

Upeat maisemat