sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isänpäivä 2016

Suurin osa blogini lukijoista tietävätkin, että isäni on ollut kuolleena jo yli 16 vuotta. Isä kuoli syöpään helmikuussa vuonna 2000.

Ei sitä tule miettineeksi perusarjessa juurikaan. Ajan kanssa siihen ajatukseen ja ikävään tottuu. Vaikka sitä ei uskoisikaan aluksi, totta se vaan on. Aika auttaa tässäkin asiassa. 

Tänään kylläkin on tullut asiaa mietittyä jonkin verran. Ihmiset somessa hehkuttaa isiään, joko omia tai lastensa. Tämmöisinä päivinä sitä tulee ajatelleeksi, että kuinka paljon sitä isää olisi täällä kaivannut, kuinka paljon se menetti kun kuoli niin aikaisin. 
Vaikkakin väitetään, että isä näkee kaiken mitä täällä maan päällä tapahtuu, ei se silti ole sama asia. Isä ei ikinä tavannut Kirppua, Mikaa, juhlinut minun tai muiden sisarusteni saavutuksia ja onnellisia juttuja. Isä ei koskaan päässyt paikalle, kun sitä kipeimmin olisi tarvinut.

Muistakaa te muut, kertoa joka päivä isillenne, että välitätte. Ikinä ei tiiä, koska se hetki onkin viimeinen.


Hyvää Isänpäivää sinne jonnekin. <3

Ei kommentteja: