perjantai 28. helmikuuta 2014

Kuukauden viimeiset kynnet


Alla: Gina Tricot Base Coat.
Värilakka: Kiko 331.
Crackle: L.A. Girl Fracture.



Alla: Gina Tricot Base Coat.
Värilakka: kolme kerrosta Mavala Blush Pink.
Seche Vite.

Kirja-arvostelu: Natascha Kampusch, 3096 päivää



Natascha Kampuschin kirja 3096 päivää on kertomus tytöstä joka siepattiin koulumatkalla vuonna 1998. Natascha itse oli tämä 10vuotias tyttö. Nyt jo aikuisena naisena hän halusi kirjoittaa tarinansa kirjaksi, joka koskettaa meitä jokaista joka muistaa tapahtuman. 

Sieppaaja, insinööri Wolfgang Priklopil, sieppasi Nataschan autoonsa aamulla kun tyttö oli matkalla kouluun. Hän piti tyttöä vankinaan kaikenkaikkiaan 3096 päivää, kunnes Natascha onnistui karkaamaan Wolfin kynsistä 23.8.2006. Samana päivänä, paria tuntia myöhemmin, Wolf riisti itseltään hengen, hyppäämällä junan alle. 
Kirjassa kerrotaan tarkoin ajasta vankina, Nataschan suhteesta sieppaajaan ja pohdintoja siitä miksi sieppaaja teki näin. 

Nataschan mukaan, sieppaaja halusi tytöstä itselleen kodinhoitajan, siivoojan, täydellisen vaimonkorvikkeen, mutta seksuaalisia ajatuksia sieppaajalla tuskin oli, ainakaan kirjan mukaan. 
Mitä itse muistan kun tapaus sattui ja uutisia luin, muistan että tässä tapuksessa oli myös seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta kirjassa sitä ei ainakaan lue. Vaikka sitä itse epäilin heti jo kirjan alussa.
Kuitenkin kirjoittaja kertoo kirjassaan melko tarkasti tapauksista, joissa on nuoret tytöt joutuneet raiskauksen uhriksi ja murhatuiksi. 

Itse kun alotin lukemaan kirjaa, odotin vielä kamalampaa mitä kirja lopulta antoi, kuitenkin luin aina vaan kirjaa eteenpäin. Kirjassa kuitenkin oli merkintöjä Nataschan päiväkirjasta vankeuden ajoilta, tarkkoja kirjoituksia siitä miten pahoinpideltiin henkisesti ja fyysisesti, tarkasti oli myös kuvattu paikat joihin sieppaaja lyönneillään ja iskuillaan osui. Häpyluu, rinnat, pää, ihan kaikkialle.

Aikaa kun kului, sieppaaja antoi tytölle enemmän vapauksia. Sai liikkua talossa, mutta tarkan valvonnan alaisuudessa ja jos sanoi tai teki jotain väärin, tuli rangaistus, lyönti ja lähtö tyrmään. Loppuvaiheessa tyttö pääsi ulkoilmaan, talon takapihalle ja vaikka naapuritkin näkivät, sieppaaja ei välittänyt, tai ei ainakaan sitä näyttänyt. Siitä pihalta Natascha pääsi lähtemään pakoon, kun sieppaaja lähti puhumaan puhelimeen vähän matkan päähän. Natascha juoksi naapuriin ja pyysi soittamaan poliisin. Naapurin nainen ei oikein tahtonut ottaa Nataschaa tosissaan, mutta soitti kuitenkin poliisin paikalle.

Natascha joutui melkoisen mediaryöpyn eteen, haastatteluja ja lausuntoja. Lopulta Natascha astui median eteen omilla kasvoillaan kertomaan tarinansa.
Kirjaa on käännetty noin 30 kielelle, jokainen joka haluaa tietää, lukee tämän kirjan ja katsoo elokuvan, joka ilmestyi viime vuonna elokuussa. 
Itse en elokuvaa vielä ole nähnyt. 

Kirjoittiko Natascha tämän kirjan terapiana itselleen, tapana käsitellä asioita? Kirjoittiko kirjan rahan takia, vai siksi että haluaa muidenkin tietävän enemmän tuosta 8,5 vuodesta vankina? Jokatapauksessa, lukekaa tekin. Itse tykkäsin. 

tiistai 25. helmikuuta 2014

Muutamat lakkahankinnat

Jokusen uuden lakan olen saanut hyllyyni tässä viimeisen kuukauden aikana.
Kolme ostin itse, kolme sain ystävänpäivälahjaksi Mikalta.



Nämä ostin itse, käytin hyödykseni Ginan 3 lakkaa 10€-tarjousta.
Vasemmalta alkaen:
Fairy Floss, Crushed Pink, Salt & Pepper.
Salt & Pepper on lakka jota olen himoinnut jonkin aikaa, nyt niitä oli tullut Rovaniemen Ginaankin :)



Nämä sain Mikalta.
Snapdragon, Precious, Wonderous Star.

Ihania, ihania!
Löytyykö teiltä näitä? Mitä?

Ajatuksia elämästä, tästä sairaudesta. Muutamasta viime päivästä.


Tämä sairaus on sinänsä ihan sieltä, koska aamulla herätessäsi sä et voi tietää millainen on mielesi tila.
Se voi olla normaali, neutraali. Hetkessä se kuitenkin voi muuttua surulliseksi, iloiseksi, miksi vaan. Siihen ei tarvita isoa syytä, miksi se mieli voi muuttua noin nopeasti.
Vesisade, väärä sana väärässä paikassa, se saattaa riittää siihen miksi maailma muljahtaa pois raiteiltaan, mukamas.

Olen joutunut aloittamaan uuden lääkkeen, Voxran. Se ei taida sopia mulle ainakaan. Aloitusoireet on hirveät. Silmissä heittää, ihan kuin olisin humalassa. Hikoilen ja palelen vuorotellen, tulistun 0-100 sekunissa ja lauhdun yhtä nopeasti. Itken koko ajan, yliherkkä.
Iltalääkkeeseen vaikuttaa myös, ne ei enää tehoa. Eli en nuku öitä enää kovin hyvin, jos ollenkaan. Jep, vaihtoon.

Olen sitäkin miettinyt että olisiko osasto mulle hyvä paikka. Toisinaan tämä arkielämä ahistaa niin vietävästi, että joskus tuntuu että se osasto olisi ratkaisu.
Kerran sielä olen ollut, aluksi pelotti olla sielä, ketään ei tuntenut ja vahvat lääkkeet.
Kuitenkin siihen porukkaan tutustui aika pian ja pääsi mukaan juttuihin.
Mä vaan pelkään että olen sielä yksin. Mika on niin paljon töissä, että ei se joka päivä voi mua tulla edes kattomaan.
Toki sielä saisi etäisyyttä asioihin, ei olisi arkiset asiat heti oven takana odottamassa.
Toisaalta pelkään myös sitä että erakoidun sinne, sitten kun on aika palata takaisin normaaliin elämään, miten se sitten sujuu? Toki tuokin on sen ajan murhe. Sielä olisi kuitenkin yötäpäivää joku jolle jutella kun alkaa ahdistamaan, nyt pitää vaan kestää ahdistus ja koittaa puhua Mikalle. Lääkityskin saattaisi saada kohdilleen, kun saan kokeilla ne uudet lääkkeet "valvovien silmien alla". Ei tarvitsisi kotona miettiä ja pohtia, onko ja kuuluuko tämä ja tuo oire lääkkeisiin vaiko johonkin muuhun.

Sitten toisinaan on hetkiä, jolloin ei ole mitään hätää. Sitä ajattelee että se osaston paikka, joka on mulle, sitä tarvii joku muu kipeämmin. Kyllä sitä pärjää huomiseen, ajattelee.

Tämä kirjoitus on ajatuksia, tämän hetkisestä olotilasta.
Ehkä huomenna paremmin? :)


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

tiistai 18. helmikuuta 2014

Kynsiä, kynsiä!

Nyt ilmoille ystävänpäiväkynnet.


Kuva on huono. -.-
Alla kuitenkin on Ginan Base Coat.
Värilakka, Wettis Dreamy Poppy.
Leimaukset, Konad punainen, laatta AT10.
Punaisia microhelmiä ja kiinnitykseen Ginan päällyslakka.
Seche Vite.

Kuva ei anna oikeutta näille kynsille. Luonnossa paljon kivemmat.

Alla Ginan Base Coat.
Värilakka China Glaze Platinum Silver.
Kärjissä Flormar GL05.
Seche Vite.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Olette Kauniita



Kuuntelin tänään taas vanhoja levyjä kun ajelin takaisin Rovaniemelle.
Tässä kappaleessa on sanat, jotka osuu ainakin minun elämään ihan hyvin.
Pitäisi vaan muistaa se että ollaan kauniita ja vahvoja just näin. :)

Kappale on Happoradion Olette Kauniita.



perjantai 14. helmikuuta 2014

Musiikki elämässäni

Tiiättekö sen tunteen, kun kuulet jonkun kappaleen vaikka radiosta ja mieleesi tulee samantien joku henkilö, tapahtuma, tilanne josta kappale on jäänyt elävästi mieleesi?

Miten musiikilla voi olla niin iso osa sun menneisyyttä ja muistia?
Siskoni vanhojen tansseissa kuului monta kappaletta, jotka oli mullekkin yläasteelta tuttuja. Sitä on yläasteella tanssittu Itsenäisyyspäivän kunniaksi, koristelussa jumppasalissa näitä samoja tansseja, joita siskoni tänään pääsi tanssimaan.

Näin se aika menee.
Tämä aihe tuli tuossa matkalla mieleen kun ajelin Pelloa kohti ja kuuntelin vanhaa cd:tä, jonka olen polttanut joskus vuonna 2009.
Se on levy jossa on paljon tuttuja ja rakkaita kappaleita, eri tilanteista.

Ajattelin tänne listata joitan kappaleita elämän varrelta jotka on jotenkin koskettaneet mua.

For My Pain - Bed Of Dead Leaves

Sixx:am - Girl With Colden Eyes

Byz - Do You Wanna Fuck?

Raaka-Aine - Yhteiskuntakelpoinen

Sentenced - No One There

Raskasta Joulua - Tulkoon Joulu

Jari Sillanpää - Bum Bum Bum

Timo Rautiainen - Hiljaisen Talven Lapsi

Sonata Arctica - Paid In Full

Mitä kappaleita teidän mieleen on erityisesti jäänyt?
Tuossa on nyt muutamia. On niitä luultavasti vielä enemmän, mutta nämä nyt sattui tulemaan mieleen.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille! :) <3

tiistai 11. helmikuuta 2014

Mää taas meikkasin

Jos taas meikkikuvaa.
Kaivelin kaikki meikit esiin ja aloin tutkimaan että mitäs kaikkea mä omistankaan.
Noh, siitä se ajatus lähti.



Kuvista ei vaan näy kovin hyvin, luomille levitin metallinvihreää luomiväriä, rajaukset alas tein vihreällä kynällä ja ylös mustalla eyelinerillä. Ripsiin musta ripsiväri, huuliin kirkas huulikiilto. Silmänalusiin peitevoide ja kasvoille puuteri.

Käytetyt tuotteet:
Silmänaluset, Carnier BB Cream, sävy vaalea.
Luomet, Wet´n Wild 6 värin paletti, sävy Lust.
Rajaukset ylhäällä, Wet´n Wild Mega Liner Eyeliner, sävy Black.
Rajaukset alhaalla, Rimmel Waterproof Eye Definer, sävy Emerald Sparkle.
Ripsiväri, Lumene Sensitive Touch Mascara, sävy Black.
Huulet, Lumene Berryfun Lip Gloss, sävy Open Mind.
Kasvot, Lumene Touch Of Radiance Valopuuteri, sävy Hunajamaito.

Tämä meikki oli aika kiva, vaikka sävyinä olikin vihreä, eikä se tavallinen musta. :)

Neiti oli tätä mieltä meikäläisen jutuista:

Kauniita unia! :D

maanantai 10. helmikuuta 2014

Quick dry Top Coat by H&M vs. Seche Vite

Meidän Henkka Maukalle oli ilmestyneet H&M:n oma pikakuivattava päällyslakka.
Ostin sen testiin ja hintaa taisi olla 3,95€. Ei siis kallis.
Tähän asti olen ollut uskollinen Seche Vitelle, jolla on hintaa 13€ meidän lähi-Kicksissä.

Ulkonäöltään H&M:n lakka on pelkistetty, korkki on muovinen, melko heikon tuntuinen. Jos korkki jämähtää kiinni, se pitää avata nätisti, ettei hajota korkkia.
Lakka on melko lirua. Ohutta ja juoksevaa.

Lakan kun levittää kynnelle, se jää siihen hyvin ohueksi kerrokseksi, Sechen jäljiltä kynnellä on paksuhko, mutta kiiltävä kerros.
H&M:n lakka ei kovin kiiltävää jälkeä kynnelle jätä.

Kynnellä kaksi kerrosta värilakkaa ja kerros pikakuivattajaa.

Kynnellä kaksi kerrosta värilakkaa ja kerros Secheä.

Itse en oikein ole vielä lämmennyt H&M:n lakalle, edelleen käytän Seche Viteä ilomielin. <3

Onko teillä kokemusta H&M:n pikakuivattajasta, mitä mieltä olette?

lauantai 8. helmikuuta 2014

Sininen bling-bling.

Tättärää. Jos vaikka julkaisisi yhdet kynnet tähän väliin..

En muista olenko koskaan kokeillut tämän tyyppistä gomboa, eli alle glitterilakkaa ja päälle leimaukset.
Nyt sitten sekin on testattu ja näistä tulikin aika kivat.


Aluslakka: Gina Tricot Base Coat.
Värilakka: Barry M - Blue Glitter.
Leimauslakka ja kuvio: BM-312 ja Konad valkoinen.
Päällyslakka: Seche Vite.

Mä ainakin tykkään. :)

perjantai 7. helmikuuta 2014

Koruja, koruja!

Pitkästä aikaa vähän asukuvaa. Huonoa semmoista.
Muutama viime päivä on tullut kuljettua melkolailla mustissa, johon olen sitten lisännyt hopeisia koruja, hiuksiin ja kaulaan sekä korviin.


Neule: Seppälä
Housut: Seppälä


Hiuksista löytyi Lindexiltä löydetty hopeinen ristipinni/klipsi.
Sekä violetti ja punainen klipsilisäke hiuksiin, jotka on löydetty Glitteristä.


Kaulaan laitoin Ur & Penniltä löytynyt iso sydänkaulakoru.

Parempaa kuvaa lisäkkeistä. Näissä tosiaan on klipsit, joten ne on helppo kiinnittää ja helppo irroittaa.

Mulla on tässä talven aikana tullut joku himo isoihin koruihin, kuten vaikka tuo hiuskoru tai sydänkoru kaulassa. 
Muutenkin tuo korumäärä on aikamoinen jo.
Nyt vaan kuvasin niin sanotut "pilapalikorut". Muut korut ovat omassa paikassaan korulippaassa.

Tässä korupuussa roikkuu kaikki kaukakorut ja sormukset.
Vähän huono kuva, mutta onhan noita :D

Tässä sydänkupissa on kaikki korvakorut ja tuo hiuskoru.

Kaulassa tykkään roikottaa paljon tuota sydänkorua ja korvissa on aika paljon roikkuneet nuo pääkallokorut, jotka sain Eekulta.

Tulipa jotenkin sekava postaus.
Kiinnostaisiko jollain jos vähän erittelisin noita koruja, vaikka tekisin niistä oman postauksen, mitä löytyy kupeista ja telineestä? :)

torstai 6. helmikuuta 2014

Rekka-elämää

Kävin Mikan matkassa viime viikolla, kun hänellä oli taas yksi etelän reissu työn takia. Lähdin siis muistiinpanojen ja kameran kanssa mukaan :D


Tosiaan, Mika ajaa kuorma-autoa Rovaniemi-Lahti-akselilla. Mika kuuluu näihin runkokuskeihin, jotka reissaavat 1-2 kertaa viikossa Lahdessa.
Iltapäivällä lähtee auto Rovaniemeltä, Kemistä haetaan paperikuorma kyytiin ja matka jatkuu Lahteen. Lahdessa on toinen kuski, joka on nukkunut yönsä Lahden kämpällä, pirteänä odottaa että saa auton alle ja lähtee kiertämään Helsinkiä ja muuta pääkaupunkiseutua. Aamun kuski saapuu takaisin Lahteen iltapäivällä ja kuski joka on yöllä ajanut, saa auton ja lähtee takaisin pohjoista kohti.

Runkokuskit viettävät jokainen kerran kuussa, viikon Lahdessa, kiertävät pääkaupunkiseutua ja välillä Kotkaa, keräävät pohjoiseen menevät tavarat kyytiin ja luovuttavat iltapäivällä kuskille auton joka odottaa lähtöä takaisin pohjoiseen.

Tämän viikon Mika viettää Lahdessa, lastausviikolla. Perjantaina lähtevät takaisin pohjoista kohti, Mika saa nukkua matkan ja ajava kuski ajaa yön.

Kuskit jotka eivät aja runkoautoja, ovat jakokuskeja. He ajavat tässä Rovaniemen alueella ja muualla Lapissa, autoa jolla jakavat huonekaluja ja muuta irtotavaraa sinne minne tarvitsee.

Meidän reissu tosiaan alkoi iltapäivällä n. klo 15. Kaikessa rauhassa ajettiin Kemiin, jossa tankattiin ja otettiin paperikuorma kyytiin. Kemissä saa aina odottaa muutamia tunteja, yleensä sielä ollaan siihen aikoihin että iltapäivän tai alkuillan työntekijät ovat ruokatauolla ja siinä menee helposti tunninkin verran.




Odotellessa kerkiää vaikka pelaamaan tai selaamaan Facebookkia :D

Auto jolla Mika ajaa, on kooltaan suuren suuri. Tätä kutsutaan täysperävaunu-yhdistelmäksi, korjatkaa toki jos olen väärässä.
Hytissä on sänky ja tilaa kuskille ja pelkääjälle, se on kuin pieni asuntoauto. Tässä mallissa jolla oltiin reissussa, on kaksi sänkyä ja jääkaappikin on mahdutettu mukaan.

Mittaristo, keskiosaan saa näkymään kaikki mahollinen mitä kuorma-autolla ajamiseen vaaditaan. Kuskin ajosuorituksesta, auton vikatietoihin.

Matka jatkui Lahteen koko pitkän yön, perillä oltiin n. 4.30 ja sielä oli seuraava kuski odottamassa autoa. Sitten oli meidän vuoro lähteä kämpille nukkumaan, jotta jaksaa taas seuraavan yön ajella takaisin Rovaniemelle.

No meidän päivä alkoi n. 14 aikaan. Etelän kuski oli ajoissa reissussa ja päästiin mekin ajoissa lähtemään. Jyväskylässä piti pysähtyä hakemaan kuormaa kyytiin, tää oli erikoisjuttu, yleensä ei Jyväskylästä tarvi hakea mitään.
Sen jälkeen ajeltiin Hirvaskankaan ABC:lle syömään. Hyvin alkanut matka seisoi, kun jouduttiin oottamaan ruokia tunnin verran. :P

Jyväskylän moottoritie.

Maha täynnä ja autoon takaisin.
Oulussa oltiin myöhään, vasta yhden jälkeen.

Oulussa yleensä menee useampi tunti, puratessa ja lastattaessa, ja siinä pitää monesti odotella Turusta tulevaa kuskia jolla on kyydissä Rovaniemelle menevää tavaraa.

Odotellessa luin kirjan loppuun ja leikin paparazzia :D
Paikkakunnat joihin Oulusta lähtee tavara.

Jep, kello oli noin paljon kun päästiin kuorman purkuun.

Paikkakunnat joihin Oulusta lähtee tavara.

Ahkera työntekijä ;)
Oulusta päästiin vihdoin lähtemään ja Kemissä jouduttiin sen verran pysähtymään että jätettiin yksi varaosapaketti siihen ja jatkettiin matkaa. Muuten saatin rauhassa ajaa perille asti. Rovaniemellä oltiin n. klo 7, Mika tiputti mut kotio nukkumaan ja itse meni töihin purkamaan autoa. Vihdoin klo 9 pääsi Mikakin kotiin.

Ja hei T! Käyhän lukasee äitini ruokablogi, josta viimeksi puhuin :)
Rakhauesta ruokhaan.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kirjaesittely: Leena Lehtolainen, Rautakolmio

Sain äidiltäni joululajaksi Leena Lehtolaisen kirjan, Rautakolmio.
Olen ennenkin lukenut paljon Lehtolaisen kirjoja ja tämäkään kirja ei ollut pettymys.


Rautaristi (2013) kertoo Maria Kallio-hahmon elämästä ja työstä. Olen lukenut kaikki Maria Kallio-kirjat ja tämäkin osui asian ytimeen.

Maria alkaa selvittämään kaksoismurhaa joka tapahtuu eräänä kesäisenä sunnuntaina. Sunnuntaikalastaja törmää veneellään kahteen ruumiiseen, jotka ovat käärittyinä muoviin ja heitetty veteen.
Miten asiaan liittyy Kirkkonummen poliisi Berg, joka on turhankin kiinnostunut Mariasta? Entäs kuka henkilö Marian menneisyydestä saapuu mukaan tutkimaan juttua?

Leena Lehtoilainen on Vesannolla syntynyt kirjailija, joka on kerennyt tekemään pitkän uran kirjailijana. Tunnetuimpia Lehtolaisen kirjoja taitavat olla Maria Kallio-rikosromaanit, mutta Lehtolaiselta löytyy muitakin romaaneja. Ensimmäinen Kallio-kirja on ilmestynyt jo vuonna 1993.

Lehtolainen ei petä tälläkään kertaa. Kirja on koukuttava, sen voisi lukea siltä istumalta, jos vaan lukijan aika riitää.
Lehtolainen osaa edelleen kirjoittaa niin että lukija pysyy koko ajan perässä, mutta jos et ole lukenut edellisiä kirjoja, et välttämättä tiedä ketkä ovat edesmennyt Ström, tai aviopuoliso Antti.

Lyhyesti, jään kuola valuen odottamaan seuraava Lehtolaisen kirjaa. :D

Lisää tietoa Lehtolaisesta löydät vaikkapa TÄMÄN LINKIN takaa. :)



Mitä pidätte tämmöisesta postauksesta? Jatketaanko, vai heitetäänkö kerrasta poikki? :D

tiistai 4. helmikuuta 2014

Ja mä vaan valitan

Tein tänään pienen ihmeen.
Istuin reilun kaksi tuntia kirjastossa, vain lueskellen lehtiä ja kuunnellen musiikkia.
En edes muista koska olisin tehnyt saman, ollut ihan vaan ja rauhassa. 
En ressannut mistään, istuin vaan ja annoin ajan kulkea ilman kiirettä mihinkään.



Miksi emme osaa olla onnellisia siihen mitä meidän elämässä on?
Joskus tuntuu ettei elämällä ole enää mitään annettavaa. Mä olen nuori, mutta välillä tuntuu että se oli tässä.

Tuntuu että on kamalasti aikaa tehdä vaikka ja mitä, työttömällä on aikaa. Mutta silti ei sitä aikaa tunnu löytyvän millään, kun pitäisi tai haluaisi jotain tehdä.
En edes muista koska viimeksi olen kokonaisen kirjan lukenut ja melko nopeassa ajassa. Nyt luin kirjan parissa viikossa ja se on hyvin nopeasti nykyään. Ennen se ei ollut homma eikä mikään. No toki vaikuttaa sekin miten se on kirjoitettu ja tämä oli hyvin kirjoitettu. Siitä lisää myöhemmin.

Nyt kun mulla on aikaa vaikka mille, en saa tehtyä silti mitään.
Tällähetkellä mietin, miksi ihmeessä aloitin lukion? Ahdistaa tämän jakson enkku, jonka kurssi pitäisi läpi käydä. Parin viikon päästä vaihtuu jakso ja ensi viikolla on koe. Ja kaksi hiton ainetta pitäisi kirjoittaa. Mä en pärjää. Ja mä luulin pärjääväni.
No toki ne kurssit saa uusittua, mutta olisi se mukava kerralla päästä läpi.
Saa nähdä mitä tulee ensi jakson matikasta ja ruotsista.. :P

Joskus on niin ikävä Kirppua, että sitä pillahtaa itkuun kaupungilla nähdessään jonkun Kirpun ikäisen tytön.
Mutta näillä mennään nyt ja toivotaan että saan itseni kuntoon.
Mutta koska?

Siihen että mä paranen, voi mennä 10 vuotta. Tai 4, tai 2 vuotta. Ei sitä ikinä tiiä. Mutta mä en enää jaksaisi. Joka pirun päivä tapella siitä että jaksanko nousta sängystä, viitinkö tehä ruokaa. On paljon päiviä etten syö kunnolla, etten näytä nenääni ulkona. Koulun takia on pakko käydä välillä ihmistenilmoilla.
Mutta kun ei aina vaan jaksaisi..

Päivällä mulla oli vaikka mitä ajatuksia, mitkä piti tänne kirjoittaa, mutta eihän niitä enää muista.

No, jos ensi postaus olisi positiivisempi. Kauniita unia.