keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kirjat, TOP5

Ajattelin aloittaa tämmöisen pienen sarjan. Sarjan jokaisessa osassa kerron jonkun top5-listauksen. Elokuvat, musiikki, sarjat, kirjat.
Oikeastaan Mika tämän keksi, mä vain muokkasin sitä niin, että lisäsin kirjat sekaan ja teen tämän sarjoissa.

Aloitan kirjoista. Ne oli helpoin listata. :D

Muisto Tyttärestäni, kirjoittanut Kim Edwards.

Kirjan nainen, Norah odottaa kaksosia vuonna 1964. Mies David, on lääkäri joka auttaa kaksosten syntymässä. Poika syntyy terveenä, mutta tytöllä on Downin syndrooma. David ei kerro vaimolleen tytön sairaudesta, vaan päättää antaa tytön pois laitokseen ja samalla vaimolleen kertoo tytön kuolleen synnytyksessä.
Norah suree monia vuosia, poika kasvaa teiniksi ja David hukuttaa murheensa valokuvaukseen. 
Samalla kirjassa kerrotaan Downia sairastavan tytön uudesta elämästä, uuden äidin kanssa. Jossain vaiheessa kaikille paljastuu, mitä silloin vuonna 1964 oikein tapahtui.

- Kirja oli mielenkiintoinen lukea. Sattumalta joskus löysin kirjastosta tämän ja ahmin hetkessä. Myöhemmin löysin kirpparilta kirjan omaan kirjahyllyyn ja aina se pitää lukea uudelleen ja uudelleen.

Piiat, kirjoittanut Kathryn Stockett.

Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain, mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Mississippissä.
Mustat ovat valkoisten orjia, kodinhoitajia ja lastenvahteja. 
Kirja sijoittuu 1960-luvun alkuun. 
Nuori kirjailijan alku alkaa kirjoittamaan nimettömänä kirjaa mustien oloista valkoisten palveluksessa. Hän saa joukon mustia kertomaan rehellisesti oloistaan, vaikka onkin valkolainen ja hienosta perheestä lähtöisin.

- Kirja oli mukaansa tempaava. Helppoa luettavaa. Joskus luin arvostelun kirjasta ja kun sain kirjan käsiini, luin sen lähes kerralla. Taisi olla kesä 2011.
Leffankin olen nähnyt ja oli hyvä. Samanlainen kuin kirja. Kirjoissa vaan on se hyvä puoli, kun pystyy kuvittelemaan itse kaiken, hahmot, miljööt, vaatteet. Aivan kaiken.

Maria Kallio-sarja, kirjoittanut Leena Lehtolainen.

Maria Kallio on suurelle osalle suomalaisista tuttu hahmo. Espoon rikospoliisissa työskentelevä punatukkainen nainen. Pieni, mutta sitäkin pippurisempi poliisi.
Maria on esiintynyt ekan kerran 1993, kirjassa Ensimmäinen murhani. Samassa kirjassa Maria törmää tulevaan puolisoonsa, Anttiin, mutta työn takia. Anttia epäillään ystävänsä murhasta. Myöhemmissä kirjoissa Antin ja Marian tiet kohtaavat ja heille siunaantuu lapsia kaksi.
Marialla on laaja ystäväpiiri. Pekka Koivu on kaikista läheisin, sekä kolleega. 
Jokaisessa Marian kirjassa on uusi tarina. Uusi rikos selvitettävänä.

- Kirjat ovat kaikki olleet loistavaa luettavaa, muutkin Lehtolaisen kirjat. Leena kertoo hyvin miljööt, vaatteet, kaiken tarkkaan, että omaan päähän saa selkeät kuvat hahmoista ja paikoista. Jos tykkää rikoskirjoista, tämä kirjailija on ehdoton.

Juoppohullun päiväkirjat, kirjoittaja Juha Vuorinen.

Alkoholi, irtosuhteet, ne ovat kirjan Juhan elämäntehtävä ekassa osassa. Juha rakastuu lopulta pomoonsa, Sirpaan, joka on tulinen nainen. Juha haluaa kipeästi pitää Sirpan itsellään ja ryhdistäytyy. Mutta onnistuuko?
Entäs kun Sirpa alkaa odottamaan lasta, tai loma-matkalla kauniit ruskettuneet neidot vikittelee Juhaa? 

-Kirjoja on tehty neljä. Juoppohullun päiväkirja, Tolppa-Apina, Raskausarpia ja Vaippaihottuma. Viides osa on tulossa, meneeköhän ensi vuodelle, mutta odotan sitä kieli pitkällä. Pääsen lukemaan miten jatkuu Juhan, Sirpan ja tyttövauvan elämä. 
Tutustuin Juhan ja Sirpan tarinaan jo vuonna 2006. 
Satunnaisen sivuin luin, keskeltä kirjaa, kun joltain oli jäänyt kesken pöydälle.
Tää on myös sarjoja, jotka on tullut luettua yhdessä hujauksessa. Ja pakko ne oli saada omaankin hyllyyn :D

Se on niin kaunis, kirjoittaja Katja Ståhl.

Kirjassa 15 meille tunnettua naista julkisuudesta, kertoo omasta näkemyksestään kauneudesta. Siitä mistä itse pitää itsestään, siitä mistä ei pidä. Kirjassa huomaa, että nekin ovat vain tavallisia ihmisiä, joilla on myös ulkonäköpaineita.
Kirjassa on mm. Anne Kukkohovi, Tiina Jylhä, Kaija Koo, Mariska. Monia tunnettuja suomalaisia naisia ja heillä on jokaisella oma tarina. Eikä se haittaa, vaikka oletkin erilainen. Se on rikkaus.

- Niko osti tämän mulle viime syksynä. Itse kamppailen päivittäin itseni ja ulkonäköni kanssa. En vaan tajua sitä, että voin olla kauniskin. En vaan osaa ottaa ihmisen sanomisia tosissaan ulkonäöstäni, vaikka ne olisikin positiivisia.
Niko osti tämän mulle, että tajuaisin, että kaikki kamppailee enemmän ja vähemmän. Ja että kelpaan just näin maailmalle. Kyllä mä vielä joku päivä tajuan :)


Huuh. Tulipa tekstiä, ja loistavaa jos jaksoitte lukea loppuun asti.
Tämä on muuten sadas postaus tässä blogissa. 100.!
Kiitos jotka ootte jaksaneet roikkua mukana tähän asti ja toivottavasti pysytte jatkossakin.
*pushal* <3

maanantai 26. toukokuuta 2014

250514

Perrr..jantai. Blogger vittuilee ja sotki koko viime kirjoituksen. Kuvat heittää tekstissä mihin sattuu, eikä mun järki riitä saamaan niitä paikoilleen. Joten, aloitampa kokonaan uuden.

Tosiaan, Mika lähti töitöihin tänään, koko viikon majailee Lahden suunnalla. Lauantai-aamuna palailee näille seuduille.
Kävin sen terminaalille heittämässä päivällä, sitä odotti uskollinen pakettiauto-ratsu pihassa. Sillä ajeli Ranualle, josta illan kuski vie Mikan alas.
Nyt kun se sai astmakiekonkin mukaansa, ei tarvitse tukehtua siitepölyyn. Se meinasi nimittäin jäädä matkasta kokonaan.

Mä käytin ajan hyödyksi, ja hyppäsin fillarin selkään.
Polkasin tästä keskustasta ensin Prismalle, siitä Rantsulle ja takaisin keskustaan.
Kaikenkaikkiaan pituutta matkalle tuli lähes 8,5km. Kamerankin nappasin mukaani, joten muutama pikku pysähdys sisältyy tuohon 40min matkaan.


Kyllä meinasi ruuti loppua jaloista, hirveä vastatuuli kävi jossain paikoissa ja se kirkon ylämäki. No selvisin hyvin ja kuntokin kesti. :D

Muutaman räpsyn otin tuossa reissun aikana. Ilta-aurinko paistoi vielä kirkkaana taivaalla, nyt se on jossain pilviverhon takana.



Rovaniemelläkin on alkaneet puut ja nurmikko saamaan vihreää väriä. Kaikki tuo väritys, on tullut tän yhden lämpimän viikon aikana.

Uskollinen reissuratsu.


Aurinko kirkkaana. 
Järkkäri olisi aika jees tämmöisten kuvaamiseen, mutta kyllä tuolla Nikonin pokkarillakin saa ihan kivanlaatuisia kuvia. :)


Rovaniemen kirkko, tyylikkään vasta-auringon kanssa. 
Alemmassa kuvassa on kirkkoa ympäröivä muuri.

Iltapalaksi tein tonnikalasalaatin.
Teki mieli jotain hyvää ja kevyttä, joten päätös oli helppo.

Yksinkertainen ohje:
Tonnikalaa, makaronia, feta-kuutioita, kirsikkatomaatteja, tuorekurkkua, lehtisalaattia.
Nuo kaikki sekaisin, ja syömään.
Tuo on mun oma versio tonnikalasalaatista. Jokainen tekee oman makunsa mukaan :)

Om nom, nom. Että mä tykkään.

Tryffeli ei paljoa jääkiekosta, tai muustakaan välitä. Kylppäriin tuli kyttäämään kun kävin suihkussa, mutta muuten se onkin pötkötellyt sohvan nurkassa tiukassa kerässä.
Voisi itsekkin oppia tuon kissan asenteen elämään:

Eläpä ressaa!

Ja se jääkiekko. Hopeaa tuli. Se on mitalli sekin.
Alunperin ei edes uskottu, että Suomi pääsisi finaaliin, se pääsi ja sai hopeaa.
Edes se hopea sitten :)

Kauniita unia!

torstai 22. toukokuuta 2014

Ajatusten helinää

On se aika elämästä, kun pitäisi saada jotain päätöksiä aikaan.
Sairausloma loppuu heinäkuussa, ja jatkosta ei vielä ole tietoa, että kirjaudunko työttömien listalle vaiko jatketaanko sairauslomaa. 
Mietin ja pohdin, koska lopulta se päätös tulee multa. Olenko valmis siihen ryöpytykseen, hakemuksien ja haastattelujen odotteluun? 
Olenko jo henkisesti niin vahva, että jaksan töissä olla ja tehdä sitä joka päivä? Entä jos väsyn?

Jos väsyn, löydän itseni uudelleen sairaslomalta. Ja taas käyn läpi uudelleen kaiken tämän taistelun, jota tässä on käyty koko viimeinen vuosi. Se on ikuinen oravanpyörä, noidankehä. 

Mulla on mahdollisuus päästä työkkärin "erityislinjalle". Mulle räätälöidään oma suunnitelma työnhakuun ja työelämään palaamiselle. Lääkäri kirjoitti todistuksen, pitää näyttää työkkärin tyypeille se. 

Mutta kuka ottaa töihin ihmisen, joka on ollut pitkään sairaslomalla? Totta kai ne kysyy syytä, mitä siihen pitäisi vastata? Jos vastaa rehellisesti, ne ei vahingossakaan ota toipuvaa masennuspotilasta mihinkään. 
Hieno tulevaisuus. 

Sanotaan ettei pitäisi vielä murehtia. Mulla on kolmen viikon päästä lääkärin aika, silloin katotaan uudestaan mun tila. Ja saan samalla toisenkin näkökulman tähän tilanteeseen. Mä olen niin epävarma oman tilanteen suhteen. Osaa oikein sanoa, että joko sovellun työelämään, vai jatkanko paranemista rauhassa kotona.

Vaikka lääkäri sanookin, että saisin terveen paperit, ei ne ongelmat pään sisällä ole mihinkään kadonneet. Ne on edelleen sielä, elää ja on olemassa. Menee hiton monta vuotta vielä, ennenkuin ne on voitettu.
Dämn.

Olisinpa terve.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Eka hellepäivä Rovaniemellä :3

Saatiin meillekkin tänne pohjoiseen kesä. Eihän sitä ole odotettu kuin koko talvi. :D

Iski pieni paniikki vaatekaapilla, kun tajusin etten omista mitään kesähousuja. Vielä en kehdannut hametta tai shortseja päälle heittää, sen verran kovasti kuitenkin tuuli.
No löysin lopulta housut, mitkä oli ihan hyvät tähän säähän.

Lähdin kaupungille ihmettelemään elämää ja ihmisiä. Tuntui että koko Rovaniemi on herännyt henkiin talven jäljiltä. Koivuissakin näkyy silmuja, nekin on ilmestyneet aivan yhtäkkiä. Muutama lämmin päivä tekee ihmeitä luonnolle. Ja ihmisille.

Kesän eka pehmis :3

Kävin kattoo Tuhat Torin läpi. Löysin itselleni juhlamekon 2€:lla ja Kirpulle hameen 1€:lla. Oli edullinen reissu. Täytyy vielä testata mekkoa päälle, paikanpäällä en kehdannut alkaa kokeilemaan. Jos ei sovi, sitten laitetaan se eteenpäin jollain kirpparilla.

Seppälästä nappasin 2€:lla mukaan huulipunan. Sävy on melko tumman punainen, mutta ei kirkas punainen.



Kyseessä on jo poistunut merkki Seppälän valikoimista. Tämänkin löysin alelaarista.
Wettiksen Megashield Lip Color, aurinkosuojaa tässä on 15. Sopiva kesäksi huulille.
Sävyn nimi on That´s Berry Beautiful.


Ihan jees sävy.

Loppupäivä menikin istuessa parvekkeella. Istun kyllä täällä edelleen. Onneksi on partsilla sohva, ei täällä muuten kehtaisi istua :D




Tryffelikin nautti kumman lämpimästä ilmasta. Pää pyöri tuhatta ympäri, kun lasien ulkopuolinen maailma kantautui kissankin korviin. 
Ei paha ollenkaan ;)

Onkos helleaalto kantautunut muuallekkin Suomeen? Entän kovasti luvatut ukkoset?

Toukokuun alkuviikot

Ja mikä motivaatio?
Päivittelen nyt vähäsen toukokuun juttuja, mitä on tehty ja puuhattu. 

Alkukuusta käytiin Torniossa ihmettelee moottoripyöränäyttelyä. Ei ollut kamalan iso näyttely, 15min oli koko näyttely kierretty läpi. Ulkonakin oli jotakin toimintaa, mutta ei jaksettu jäädä niitä kattomaan, kun tuuli aika kylmästi. Jatkoimme siis matkaa Haaparannan puolelle, karkkikauppaan :D Siitä sitten Ruotsin puolta pitkin Pelloa kohti.



Äitiä käytiin moikkaamassa Pellossa, sillä oli 5.päivä synttärit ja äitienpäiväkin oli 11.päivä. Pitäisi taas laittaa auton nokka kohti Pelloa joku päivä..

Marssin yksi päivä Kicksiin peitevoiteen toivossa. Tummille silmänalusille. Mulla on aina ollut tumman silmänaluset, joskus ne vaalenee ja joskus ne tummenee. Eikä vaikuta nukkuminen mitään, "syntymävika".
Meni hermo ja halusin löytää aineen, joka peittää ne, ilman paksuja kerroksia mömmöjä. Myyjä iski mulle käteen Lumenen Dark Under Eye Concealer-peiteaineen. 

Nah, tuntuu toimivan. Hintaa oli 13€, ei paha hinta siitä että saan vihdoin tummuudet piiloon, silloin harvoin kun meikkiä naamaan laitan. :D


Olen kerennyt tässä kuussa käymään kirjastossa lukemassa uusimmat lehdet. Olen myös kerennyt lakkailemaan kynsiä ja jopa koristelemaan ne käsin.

Kävin investoimassa itselleni sähkövatkaimen, se on puuttunut kokonaan keittiön varustuksesta. Nyt Mikakin on onnellinen, kun ei tarvitse vatkata kermavaahtoa käsin ;)
Pyöräytin joutessani mokkapaloja pellillisen. Äitini blogista nappasin ohjeen, tuli muuten hyvää. LINKKI blogiin.

Ja se on pinkki! 


Käytiin porukalla keilaamassa muutama viikko sitten. Mika, minä, Riikka ja Olli.
Keilauksen jälkeen lähdettiin Riikan ja Ollin kanssa jatkamaan iltaa Olivers Corneriin ja Legendaan. Tuttuja oli liikkellä sinä iltana jokusen verran. Mika toimi kuskina. Kivaa oli, meni koko yö, aamuun asti. Eikä se krapulakaan tullut. Delegoin sen Mikalle ;)


Hauskaa ollut. :D

Mika on ollut töissä tässäkin kuussa, mä olen saanut aikani kulumaan tehokkaasti Greyn Anatomiaa kattomalla. Nyt on neljäs kausi menossa ja paljoa en muista, vaikka olen nämä jo muutamaan kertaan nähnyt :D

Toki, olen tänään ollut pätevänä. Polkasin Prismalle ja takaisin, yhteensä tulee 5,5km matkaa. Ensi kerralla pitää kiertää pidemmän kautta. ;)
Kesäkuntoon 2016!

Kuinka moni osallistui perjantaina huulipunavallankumoukseen?
Mä!

Olen mä päässyt ihmettelemään kirkkaita ja valoisia öitä. Aina ne jaksaa yllättää, vaikka täällä jo monta kesää olenkin asunut. Aina ne on yhtä valoisia, oli kello mitä tahansa. Ja tästä se vaan kirkastuu, mitä lähemmäksi Juhannusta mennään.

Kumpikin kuva on otettu ilta/yöaikaan.
Ylempi on Ranua-Rovaniemi-tieltä perjantaina ja alempi otettu omalta parvekkeelta tänään.

Siinäpä oli pähkinänkuoressa taas viime viikkojen jutut. Kirjoitanpa taas, kunhan sille päälle satun.