torstai 30. huhtikuuta 2015

Vappu




Heissan alla!
Minun Vappu oikeastaan kuluu näissä tunnelmissa. Kameran takana, hyödyntämässä kivaa säätä, pitkästä aikaa. Kohta saunaan ja nukkumaan. :)

Mukavaa Vappua, juhlikaa kunnolla, mutta samalla nätisti!

torstai 23. huhtikuuta 2015

Materialistista ihanuutta

Ooh, materialisti täällä hei!
Nyt on niin mukavaa, kun Mimaxilta tilaamani kynsilakat tulivat tänään ja viime viikolla Riikka lahjoitti mulle, hänelle tarpeettomia koruja ja kynsilakan. Koruharakka kiittää :D

Mimaxilla oli lakkoja alennuksessa ja viikonloppuna tein tilauksen. Kolme China Glazea ja Opi, postikuluineen hintaa tuli 32€. Ei paha, etenkään kun lakat eivät olleet normaalihintaisia.

China Glaze: Tip Your Hat, Glitz´n Pieces, Be Merry, Be Bright.

Opi: Riikalta saatu A Roll in The Hague, Let´s Do Anything We Want!

Ihania glittereitä :3

Koruja. Sormus, korvakorut ja kaulakoru.

Kiitos Riikka <3

Tänään kuulin töissä kysymyksen: "Miltä tuntuu olla noin kaunis?"
"Ööh.. Mitä?" :D

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Maalasin Minionin

Vastustaa, vastustaa tämä tekniikka tällä kertaa.
Oma uusi punainen paholainen, läppäri siis teki lakon viikonloppuna. Se sammui ja ajattelin että se päivittää itsensä ja käynnistyy kohta uudelleen. Mika sitten tajusi hetken päästä, ettei se ole päällä vieläkään. Virtanapista ei tapahtu mitään, mikään merkkivalo ei pala. Pimeä koko kone.
Tänään se lähti takuun piikkiin huoltoon, tiiä sitten kauan siinä menee.

Nyt olen Mikan koneella netissä. Olisi tuossa se mun vanhakin kone, mutta menee järki sen hitauden kanssa.. Tosin meinaa mennä järki tämän Mikankin koneen kanssa, kun tässä ei toimi muistikortinlukija. Kaivelin sitten kameran usb-piuhan jostain jemmasta ja sillä siirsin kuvat koneelle. Saa Mika laittaa tuon toimimaan, mä muuten heittäydyn lattialle ja teen itkupotkuraivarit. :D

Mutta, ihan toisiin juttuihin.
Kuten eilisessä postauksessa jo tuumasinkin, että iski maalaushalut. Tänään sitten kävin ostamassa muutaman taulupohjan ja aloin hommiin.

Ensiksi hain kuvan netistä, minkä mukaan alan piirtämään. Hahmottelin ensin lyijykynällä hahmon kokonaisuudessaan ja lopuksi maalasin ja ihan viimeisenä rajasin mustalla värillä hahmon ääriviivat, sekä muut kohdat. Tuli melko kivan näköinen, vaikka itse sanonkin.
Lyijykynäversio.

Lopullinen versio.
Maaleina käytin ihan tavallisia akryylimaaleja.

Oli mukavaa päästää luovuus valloilleen. :)

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Puuhastelin taas töissä..

Jos taas vähän päivitystä siitä, mitä oon puuhannut viime aikoina töissä.

Melko monipuolisesti olen saanut nyt puuhailla. Pääasiassa pensselin varressa roikkumista, mutta myös muutakin.



 Asiakas tilasi itselleen tämmöisen puisen laatikon. Joku sen teki ja mulle jäi sen pintakäsittely.
Pintaan on levitetty vaahtomuovisen sienen avulla Osmo Colorin puuvaha, sävyn nimeä en muista, mutta vaaleanharmaata siihen haluttiin. 
Asiakas oli lopputulokseen tyytyväinen ja laatikko haettiinkin melko pian, kun vahan kuivuminen sen salli.

Oon puuhannut vähän tarkkaavaisuutta vaativaa työtä jo jonkin aikaa. Lähinnä silloin, kun ei ole muuta tärkeämpää hommaa.
Jo jokunen postaus sitten, mainitsinkin asiasta, että mitä saadaan kun yhdistetään vannesaha, koiran kuva ja vanerin pala?

Tämä koira on kokeiluversio, siitä miten käytän vannesahaa. Ihan hyvin se luonnistui, olihan se tuttu laite jo ennestään.
Maalina on käytetty Miranolin mustaa ja valkoista kiiltävää maalia. 
Netistä hain simppelin koiran kuvan, leikkasin sen ääriviivoja myöten irti ja piirsin ääriviivat vanerille. Loput koiraan liittyvät piirtämiset tein käsin mallista katsoen. Sitten sahaaminen ja reunojen hionti. Nuo kun on hoidettu, alkaa se mukavin osuus, eli maalaus. 
Ennen sahaamista.

Tein samaan syssyyn kissankin, samallalailla kuin koirankin. Netistä sopiva kuva ja ääriviivojen piirto ja sisäosien mallista piirtäminen. Sahaus ja hionta ja maalaus.


Kissan rajaukset ovat maalattu Miranolin mustalla maalilla, mutta muut maalit ovat akryylimaaleja. Otin tuon kissan kotiin ja maalasin omilla väreillä sen. Oli ennestään jo akryylimaaleja kaapin perällä, en kyllä ollut varma enää niiden toimivuudesta, joten ostin Clas Ohlsonilta toiset. Ei olleet kalliit, 18 tuubia n.9€ ja tietysti sopivia siveltimiä kyytipojaksi.

Iski kyllä pieni kuume, että voisin maalailla lisää jotain niillä väreillä. Pitää vissiin käydä ostaa muutama taulupohja ja hahmotella lyijykynällä joku, jonka voin maalata. Kauppaan siis. :D

Mutta siinäpä viimeisimmät kuulumiset töiden osalta.
Nyt sainkin mukaani jo melkein kokonaan hiotun polkupyörän rungon, joka pitäisi saada maalattua. Vuosi sitten maalasin edellisen rungon neon-oranssilla ja tänä keväänä seuraavasta runosta taitaa tulla sininen. Aika näyttää :D

(Mahtaa isompi kuvakoko olla parempi?)

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Siniset kynnet

Muistin taas lakata kynnet.
Olin varmaan yli viikon ilman lakkoja. Joko en muistanut, kerennyt tai jaksanut poistamisen jälkeen laittaa uusia. No eipä se ole niin justiinsa.

Gina Tricot Base Coat.
China Glaze - Electric Beat.
Viva La Diva - 70
Seche Vite.

Tuire-Sini muisti mua pienellä paketilla. Sieltä löytyikin kivaa testattavaa. Palaan niihin myöhemmin :) 

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Puolimeikattu mä.

Eilen Kuun blogia lukiessani, törmäsin kivan tuntuiseen haasteeseen.
"Alaston totuus", toinen puoli kasvoista piti meikata ja toinen puoli jättää meikittä.

Itse meikkaan nykyään enemmän kuin ennen. Se motivoi siksi, kun joka päivä joudun lähtemään kotoa ihmisten ilmoille ja on se kiva kun näyttää nätiltä omastakin mielestä. Ei tarvitse vältellä peilejä ;)

Mä käytän kolmea eri tapaa pääasiassa. Arkimeikkiin kuuluu aina mustille silmänalusille kuuluva peitevoide, ripsiväri ja puuteri. Kajalia, kulmakynää, huulipunaa ja luomivärejä käytän arkimeikissä fiiliksen mukaan.




Tähän meikkiin laitoin lähes kaikki, mitä tulee käytettyä kun meikkaan. Meikkivoidetta en käytä melkein ollenkaan, joskus saatan levittää, mutta ne kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. Oma iho on onneksi melko hyvä, etten tarvitse peruskosteusvoidetta kummempaa. Näpyt ja finnit ovat nekin melko harvassa, lähinnä siihen aikaan kun menkat tekee tuloaan, niin kasvotkin tietää sen. Mutta muuten on perussiisti iho.

Meikit joita käytin:
- Lumene Beauty Base Dark Under Eye Concealer
Lumene Touch Of Radiance Valopuuteri, Hunajamaito
- Isadora Waterproof Build-Up Mascara Extra Volume, Black
- Lumene Eyebrow Graphics Kulmakynä, Vaaleanruskea
- Isadora Perfect Lipliner, 80 Transparent Lip Fix
- Avon Glimmerstick Diamonds, Black Ice
- Kicks Lipstick, Gatsby Glamour

Mä haluaisin nähdä lisää tämmöisiä haasteita, lähettekö te mukaan? Linkkiä! :)

torstai 9. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen 2015

Saattaa tulla kilometrin mittainen kirjoitus, kuvia ainakin tulee miljuuna.

Tosiaan, Neiti K matkusti Suomen halki tänne Rovaniemelle. Niko jatkoi matkaa Leville ja jätti Neiti K:n mun luokse lomailemaan. Torstaina aamupäivästä he olivatkin perillä ja meille jäi Neiti K:n kanssa koko päivä aikaa puuhailla.

Ihan ensiksi nakitin Neidin päikkäreille. Aluksi tietysti hannasi vastaan, mutta sain taivuteltua sen sänkyyn kuuntelemaan satua. Eihän siinä sitten kauaa mennyt kun tyttö jo nukkui. Nukuttiin tunnin päikkärit. 

Päikkäreiden jälkeen syötiin hiukan välipalaa ja lähdettiin ulkoilemaan. Jouduttiin poikkeamaan H&M:n kautta, ostamassa Neiti K:lle uimapuku, koska olin luvannut viedä Neidin uimahalliin ja isi oli unohtanut pakata uikkarit mukaan. Joten H&M:ltä löytyi Hello Kitty-uimapuku ja maksoi 13€.

Käveltiin yhdessä Angry Birds-puistoon, se on tuossa Valtakadun varrella. Et voi ajaa ohi, sen kyllä huomaa.
Siellä oli paljon tilaa leikkiä. Löytyi kaikenlaista leikkitelinettä, vähän isommille ja vähän pienemmillekin. Neiti K leikki niissä kaikissa yhtälailla. Hyvin viihtyi, mutta kiltisti suostui lähtemään poiskin, etenkin kun vaatteet kastui liikaa. Lähdimme tekemään ruokaa. 


Perjantaina Mika tuli aamulla töistä, Neiti K koki pienen sydänkohtauksen, jähmettyi täysin paikoilleen, kun Mika astui ovesta ulos. Alkujärkytyksen jälkeen leikit ja puuhat jatkui normaalisti. Edellisen päivän Neiti kylläkin kyseli Mikasta, että missä on, mutta ei vissiin tajunnut että kyllä se mies sieltä takaisin tulee.

Mika alkoi nukkumaan ja me tytöt lähdettiin ulkoilemaan. Sai Mikakin nukkua rauhassa, tämä kämppä kun ei ole mikään suuri. Vaikka ei Mikaa paljoa häirinnyt meidän puuhastelut ulkoilun jälkeen.
Iltapäivästä lähdettiin Pelloa kohti. Siellä meitä jo odoteltiinkin.
Neiti pääsi heti suklaamunien etsintään, oli pupu käynyt piilottamassa munia pitkin taloa. Saatoin minäkin muutaman munasen löytää, Neiti löysikin kuusi kappaletta. Veli löysi kaikista eniten, melkein kymmenen. :D

Munat kun oli löydetty, alettiin maalaamaan tyhjiä kananmunia. Tai siis niitä kuoria. Äiti oli puhaltanut useamman tyhjäksi. Se on joka vuotinen perinne. Minäkin olen sitä tehnyt pienestä asti.
Neiti innoissaan niitä maalasikin useamman, eka kerta ikinä.

Suuret taiteilijat <3

Launtai menikin ihan rauhallisesti puuhastellessa. Päiväkodin pihalla käytiin leikkimässä päivällä. Siinä hurahti muutama tunti ihan kevyesti, jonkin verran oli matkaa äidin luota päiväkodille.








 Sunnuntaina käytiin äidin kanssa kylillä kaupassa. Samalla metsästettiin Neidille lahjaa, juhlimme etukäteen Neidin synttäreitä. Neidillä on omat juhlat isin luona ja omat äidin luona.

Neiti sai itse kasata ja koristella oman kakun. Äiti teki kakkupohjan ja mä leikkasin sen halki ja Neiti levitti hillon väliin, kermavaahdon päälle ja vielä strösselitkin mukaan. Tuli kyllä ihan Neidin näköinen kakku. :D
Strösselit hieman pääsi karkaamaan purkista..

Neiti sai lahjoja. Tuli vaatetta ja pelejä, norsupehmokin ja veli lahjoitti omat pikkuautonsa Neidille.

Ostin Prismasta synttäritarvikkeita. Melko prinsessavoittoiset juhlat tulivat.
 Alkuillasta lähdettiin ajamaan kohti Rovaniemeä. Seuraavana päivänä nimittäin lähdettiin käymään uimahallissa.

Uimahallireissu taisi olla Neidin loman kohokohta. Neiti on aina rakastanut vettä. Kylvyssä viihtyy tuntikausia, jos vaan saa olla. Kukaan vaan ei koskaan ole vienyt Neitiä ikinä uimahalliin, joten mä päätin että tällä lomalla käydään.

Hyvin Neiti pysyi kellukkeiden avulla pinnalla. Osaa uida käsipohjaa ja vähän syvemmälläkin se uiminen sujuu kellukkeiden avulla. Hirveitä syöksyjä otti aina mennessä veteen. Nousi seisomaan ja oikein heittäytyi veteen takaisin. 

Lastenaltaassa oli vettä syvimmillään ehkä reilut 40cm, toisessa päässä vielä vähemmän. Isossa altaassa oli melkein 4m vettä ja matalimmillaan siellä oli vettä 1,20m. Tässä altaassa en käynyt kuin minä, hyppäämässä kaksi kertaa hyppylaudalta alas ja hyppäsi Mikakin kerran. Neidillä oli ihmeteltävää. :D 

Kupla-altaassakin käytiin. Syvyys siinä on varmaan pikkuisen alle 2m. Neiti oli kellukkeiden avulla sielä. Ensin se syöksyi mun syliin, mutta kun pidettiin käsistä kiinni, se uskaltautui tulla kellukkeiden varassa aivan hyvin. 
Ei halunnut lähteä pois ollenkaan, "ollaan vielä vähän aikaa". 

Käytiin uintireissun jälkeen Mäkkärissä syömässä. Saattoi Neidilläkin olla jo nälkä, kun oli niin kova vesipeto. :D
Ruoan jälkeen lähdettiin käymään Saari-Kämässä, Mikan mummulassa.
Neiti leikki Mikan sukulaistytön kanssa. Olivat justiinsa samaan aikaan käymässä siellä.

Loppuilta menikin pakatessa Neidin tavaroita. Niko tuli tiistaiaamuna seiskan jälkeen hakemaan Neitiä. Iloisesti tyttö vilkutti, kun auto lähti pihasta ja heti kun Niko saapui kuuloetäisyydelle, Neiti kertoi kuinka oli päässyt uimahalliin. Hassu pieni tyttö <3

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Tissit, daisarit, boobsit, melonit..

...hyttysen puremat, nahkalaput, turvonneet maitorauhaset. Rakkailla tisseillä on monta nimeä.

Tartun tänään aiheeseen, joka on ollut tapetilla jo muutamia päiviä. Eräs julkisuuden henkilö meni kirjoittamaan, että isot tissit ne olla pitää, miehet tykkää. No, siitäkös nousikin paskamyrsky. Sen kummemmin, jokaisella on mielipiteensä, mutta jotenkin se "uutinen" laittoi naurattamaan. :D

Oma suhtautuminen rintoihini on aina ollut negatiivinen. Ihan alusta asti. Aina ne ovat olleet muka liian pienet. 
Yläasteella olin kamalan epävarma rinnoistani, lähinnä niiden koosta. 
Tuntui että talvella ei erota paksujen vaatteiden alta, että olenko tyttö vai poika, koska rinnat eivät erottuneet. Kaikilla kavereilla ja tuntemattomilla oli aina isommat rinnat, kuin mulla. Olin kamala vertaamaan itseäni muihin.

Vasta reiluna parikymppisenä olin sinut niiden kanssa, kunnes aloin odottamaan Neiti K:ta. Raskausaikana olin sinut itseni ja rintojen kanssa. Nehän kasvoi ja turposi kivasti ja näytin mukavan uhkealta omastakin mielestä. Imetysaikana ne oli isot ja kivikovat, etenkin yön jälkeen. Mun piti pumpata ylimääräinen maito pois, ettei Neiti K tukehdu liikaan maitoon.

Imetys loppui kun Neiti K oli 5kk vanha, itse niin päätin. Imetys oli melko ahdistavaa aikaa. Neiti K oli koko ajan tississä kiinni, iltaisin monia tunteja, eikä suostunut syömään pullosta. En osannut rentoutua, enkä tuntenut sitä "omaksi jutukseni". Hyvin tyttö kasvoi, maitoa kuitenkin riitti.
Imetys kun loppui ja maidon tulo tyrehtyi, rinnat tietenkin latistuivat samaan kokoon kuin ennen imetystä. Sekös masensi entisestään, kun mielikin oli maassa jo valmiiksi. Siinä vaiheessa jo olikin diagnoosi masennuksesta.

Vaikka kukaan ei ole koskaan sanonut pahaa mun rinnoista, silti ne ovat olleet aina tuntuneet ns. epäsopivilta mun kroppaan. Onneksi on olemassa rintaliivejä, joilla voi pelata rintojen koon kanssa, eikä kukaan tiedä, mitä paidan alla todellisuudessa on. Etenkään kun ei tarvi sinkkumarkkinoilla roikkua, ei tarvitse miettiä millaiset liivit pukee päällensä, jos sattuukin eksymään läheisempiin tunnelmiin jonkun kanssa ja se onkin pettymys sille toiselle. 
Mika tietää ja tuntee mun rinnat, joten mikään ei tule sille enää yllätyksenä. Ei liiveillä, eikä ilman liivejä. Eikä se välitä millaisiin liiveihin mä tissini änkeän, mä kelpaan silti.

Tänään, neljä vuotta Neiti K:n syntymän jälkeen, mä voin ekan kerran sanoa, että mä tykkään mun rinnoista. Ne on sopivat mun kroppaan. Jos ne olisi isommat, ne ei näyttäisi hyvältä. Jos ne olisi pienemmät, näyttäisin liikaa pojalta. Ne sopii käteen hyvin ja löytyy kivoja liivejä, eikä tarvi maksaa itseään kipeäksi. Vaatteet istuu päälle, eikä tarvitse pelätä näyttävänsä tyrkyltä. Urheillessa ne hyppii, mutta perusurheiluliiveillä ne astettuu paikoilleen.

Joskus olen miettinyt, jo monia vuosia että hankkisin täytettä rintoihini kirurgin avulla. Tulin siihen tulokseen, että mä hoidan ihan ensiksi pääni kuntoon, ja jos sen jälkeen vielä tuntuu että tissit ei istu mun kroppaan, sitten harkitsen vakavasti kirurgia. Kirurgi on se vihoviimeinen oljenkorsi, sitä en haluaisi käyttää, eikä siihen ole kyllä varaakaan. Joten opettelen rakastamaan rintojani, ilman kirurgia.

Sitäpaitsi, näin viikonloppuna kuvan eräässä lehdessä, eräästä "povipommista" ja sen rinnoista. Ne oli melko täytetyt kirurgien ansiosta ja ne eivät näyttäneet luonnollisilta, eikä siksikään mitenkään kauniilta. Taas yksi syy opetella rakastamaan niitä, sellaisina kuin ne onkin.

Rakastatteko te rintojanne?

Törmäsin netin ihmeellisessä maailmassa blogikirjoitukseen, joka kertoi tosi hyvin kirjoittajan suhteesta omiin rintoihinsa. Blogiin TÄSTÄ!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Se on jotain punaista ja metallista. Se on jotain hiljaista ja nopeaa.

Materialisti täällä hei! Ja melko tyytyväinen semmoinen ;D

Olen tässä jonkin aikaa tuumaillut itsekseni ääneen ja mielessäni, että tietokoneeni alkaa olla uransa lopussa. Reilu kaksivuotias HP, hurisee ja lämpenee kun kauan on kone päällä. Koneen kun irroittaa laturista, se sammuu samantien ja jos haluan kuunnella musiikkia koneelta, kaiuttimet toimii jos koneen käynnistää uudelleen. Jep, mun hermoilla tämä kaikki. Ei hyvä :D

Nakitin Mikan makutuomariksi ja annoin ainoan kriteerini, se on oltava kivan värinen. Ei kelpaa harmaa, musta, hopea, juurikin ne yleisimmät läppäreiden värit. Mulla on niitä ollut liikaa. Tablettikin on valkoinen ja se on siksi mun näköinen, Mika osasi senkin valita niin hyvin.

Kaikessa hiljaisuudessa Mika näppäili tilauksen sisään ja sitten alettiin kyttäämään lähetystunnuksen avulla missä paketti menee. Mikahan paljasti vasta eilen, että oli tilannut tämän koneen ja tänään kone oli postissa. Yritti salata koko homman ja menin sen vahingossa tajuamaan, että mistä on kyse. Hups :D

Merkkikin vaihtui kerrasta. Edelliset koneeni ovat olleet Hp:n koneita ja tämä uusi on Asus. Mulle melko tuntematon merkki, Mikalla on tämän merkin kone ja taitaa Riikallakin olla, mutta muuta en osaa sanoa. 


Ihana punainen. Metallipunainen taitaa olla, salama vääristää väriä. Oikein kiva. Käyttöjärjestelmä taitaa olla Windows 8, ainakin monissa Nokian Lumioissa on tuo sama käyttis ja muistaakseni tuo 8 on just tämä sama. Mä olen ihan uuno näissä..
Hyvin älypuhelinmainen alkunäyttö, mutta kyllä se "normaali" alkunäyttökin tästä löytyy, se mihin on totuttu aikaisemmissa läppäreissä. -Ainakin mä olen tottunut. Puhelimessa on aivan eri järjestelmä, joten siksikin tämä on ihan uusi mulle. :D

Useimmiten kun uudella koneella, kenen tahansa kirjoittaa, sormet hakee näppäimistöstä oikeita kirjaimia ja monelta harhalyönniltä ei vältytä. Tässä on hyvin helppoa kirjoittaa nopeastikin, siihen mihin on tottunut ja harvoin sormet eksyy väärille nappuloille.

Paljon tässä on vielä opiskeltavaa, mutta perusjutut on hallussa. On muuten mukava tunne, kun ohjelmat ei pätki, eikä tarvi arvailla, että toimiiko kaiuttimet. Jes!