Instagram 8.6.-19.6.2016

Hupsista heijaa. Bloggaaminen ei näemmä tässä kuussa ole juurikaan kiinnostanut. No, eipä anneta sen häiritä..

Kirjoittelen teille nyt postauksen, jossa käydään vähän Instagram-kuvien kautta näitä lähipäiviä läpi. :) Instasta löydyn jennipieni-nimellä.

Kuvat ovat järjestyksessä, vanhimmasta alkaen.

Aloitin seuraavaa projektia, siihen mitä tulee tuon toisen makuuhuoneen remonttiin. Maalaan parvisängyn tummat osat vaaleanpunaiseksi. Kuvassa on ennen ja jälkeen-tilanne.

Ihana, upea autoni sai pinkin parkkikiekon! Päätin heti, kun päätös autosta kypsyi, että haluan pinkin parkkikiekon. Nettiä selatessani, löysin yrittäjän, joka myy näitä. Käykää tekin kattomassa --> Pinkki parkkikiekko!

Eikä ole maksettu mainos. Itse kiekon ostin. ;)

Olen hakenut opiskelemaan myynnin ammattitutkintoa. Viime viikolla kävin haastattelussa Rantsulla ja tässä kesäkuun aikana pitäisi päätös tulla kotiin. Opo oli kyllä kovasti sitä mieltä, että syksyllä nähdään! :D

Osuuspankki järjesti jotkut ilmaiset bileet viime viikolla Lordin Aukiolla. Otin kameran ja pörryyttelin Hondalla paikalle kuvaamaan esiintyjiä. Esiintymässä oli Kasmir ja Krista Siegfrids. Hyvän keikan veti molemmat. :)

Viime viikko huipentui pikkusiskon häihin, jonne ajeltiin perjantaina. Häät olivat Seinäjoella ja oltiin Lapualla yötä viikonloppu. Häät olivat kauniit ja palaan niihin varmaan myöhemmin. :) <3

Sunnuntaina kotimatkalla bongattiin pinkkejä paaleja. Raisioagro on tänä kesänä pukenut paalit pinkkiin ja satuttiin matkalla semmoiset löytämään. Hauskaa vaihtelua niihin valkoisiin ja vihreisiin paaleihin, jota meillä myös traktorin muniksi kutsutaan. :D

Siinäpä lyhykäisyydessään kuulumiset. Torstaina menen käymään mielenterveystoimiston lääkärillä. Viimeistä kertaa. Torstaina senkin oven voi sulkea ja jatkaa elämää terveillä papereilla. :3

Honda Civic TypeR - miksi juuri se?

Unelmat on tehty toteutettaviksi. Näin väitetään. Kuvittelin kuitenkin, että tämän unelman suhteen se toteutus ei tule. Ainakaan näin nuorena. Jotenkin olen ajatellut, lohduttanut itseäni sillä, että sitten kun.. eläkeellä, toisessa elämässä tai muuta.

Se päivä saapui kuitenkin nopeammin mitä ajattelin. Sain toteuttaa unelmani, monta vuotta jo eläneen unelmani. Vuosia siihen meni. Kuukausia sopivan yksilön löytämiseen. Päiviä kun sain sen perille. Pieni hetki lopulliseen ihastumiseen. Se on mun juttu.

Nimittäin oma Honda. Eikä mikä tahansa Honda, vaan Honda Civic TypeR. Auto, joka vei jo vuosia sitten tämän naisen sydämen.

Vuosimalli on 2003. Kone on 2-litrainen bensa, heppoja konepellin alta löytyy 200. Manuaalivaihteet, 6 eteen, 1 taakse. Ilmastointi, sähköiset ikkunat, musiikkiakin saa mankkaan radiosta, tikulta tai aux-piuhalla, taitaa cd-osiokin toimia. Musta ulkoa ja musta sisältä, punaisilla yksityiskohdilla. Vanteet on kullansävyiset. Sopivan äkäinen auto minun ajoihin. Äänetkin ovat äkäiset. 

Tampereelta löytyi tämä yksilö. Mika toi sen viime yönä kotiin, samalla kun tuli työreissulta takaisin ylös. Testiajokin suoritettu hyväksytysti. Yöllä jo kävin kokeilemassa autoa, kun tiesin mihin aikaan Mika on kotona. Outoa oli ajaa Bemarin jälkeen, mutta tänään kun kävin kaupungilla, se kulki kuin oltaisi aina ajettu yhdessä.

Miksi Honda? Miksi ei vaikka Toyota, tai Mersu? Tai mikä tahansa muu automerkki?

No siksi, koska.. 

Isovanhemmillani on ollut lähdes koko elämäni ajan Honda Civic autona. Punainen. 

Muistan lapsena kun mummi tuli hakemaan meitä kesälomalla Lohjalle. Isolta parkkipaikalta piti etsiä oikea auto. Se punainen Civic, jonka takaoven alanurkassa oli numero 16. Taisi oikeasti olla 1.6, mutta itse muistan sen 

numerona 16. Sen kun löysi, löytyi oikea autokin. 

Edelleen isovanhemmiltani löytyy Civic, mutta vain turkoosinsinisenä. Kaikki sitä ennen olleet Civicit ovat olleet punaisia.

Luultavasti Honda-innostus on niiden peruja. Perintö tavallaan. 

Päässäni mietin, millainen Civic miellyttää minua ja joskus törmäsin jossain TypeR-autoon. Se oli rakkautta. "Tuon mä haluan itselleni joskus." Mulla ei luultavasti ollut vielä edes ajokorttia silloin, enkä tiennyt että ajanko koskaan sitä. Se auto pysyi kuitenkin mielessä siitä asti ja voimistui vaan kun ajokortin ajoin.

Nyt se unelma on totta. Sopiva yksilö on löytynyt. Hitto miten hyvältä tuntuukin. 

Joku viisas on sanonut hyvin: "Auto on sinulle se oikea, jos matkalla kotiovelle käännyt vielä kerran katsomaan autoa, ennen sisälle menoa."

Tuo on minulle se oikea.

Ravintola Roka

Marraskuussa, kun loppui mun pesti Värissä ja Matossa, sain läksiäislahjaksi lahjakortin rovaniemeläiseen ravintolaan nimeltä Roka. Se oli toukokuun loppuun asti voimassa ja meinasi tulla kiire sen käyttämisessä. 

Löydettiin sopiva rako illalliselle tuossa parisen viikkoa sitten. Varasin pöydän ajoissa viikolla, kun tiesin paikan täyttyvän melko äkkiä pienen koonsa takia. Hyvä että varasin, nimittäin Roka oli lähes viimeistä paikkaa täynnä sinä lauantaina.

Kyllä muuten kannatti mennä! Ensin näytti ettei ruokalistalla ole oikein mulle sopivaa. Ei ollut pastaa, tai muuta minulle rakasta. 

Löysin listalta kuitenkin annoksen, joka kuulosti hyvältä ja sitä se tosiaan olikin! Tilasin Street Food-listalta Possu & Chipsit. Siinä on yön yli kypsytettyä possunkylkeä, ranskalaisia sekä itsetehtyä coleslaw-salaattia ja punasipulihilloketta. Majoneesina toimi valkosipulimajoneesi. Törkeän hyvää!

Possua ei tarvinnut kovin edes pureskella, oli niin mureaa ja makoisaa, että suorastaan suli suuhun. Saattoi toki vaikuttaa nälkäkin tähän tilanteeseen, mutta en ole koskaan syönyt noin hyvää possua.

Taidan olla tosi-bloggaaja, kun kielsin Mikaa tarttumasta ruuan kimppuun, ennenkuin otan kuvan. :D

Mika otti Bistro-listalta itselleen Flank Steak 200g. Se sisältää Black Angus-härän mureaa kuvetta, raikasta Rokan salaattia, chimichumikastiketta, sekä ranskalaisia. Näytti maistuvan Mikallekin tuo annos. :)

Jälkkäriksi otettiin molemmat Rikkaat Ritarit suklaakastikkeella. Se siis on sama, kuin kyöhät ritaritkin, hilloineen ja kermoineen, mutta tässä olin lisänä suklaakastiketta. Oli hyvää tämäkin. Suklaa toi kivan uuden makukokemuksen tällekin ruualle.

 Kuvaa en tajunnut ottaa, joten en taida ollakaan vielä niin kova bloggaaja. Vielä on parantamisen varaa siis. :D

Pöydät oli merkattu tämmöisillä lapuilla. Ilmeisesti jotain liitutaulumaalia vedetty päälle, kun tuo oli pyyhittävissä pois. Kiva idea kyllä.

Kokemuksena todella hyvä. Varmasti tule syömään tuolla uudelleenkin. Arkisin sieltä saa lounastakin, ehkä sekin pitää vielä käydä kokeilemassa. 

Roka sijaitsee Rovaniemellä, Ainonkadulla. Lue täältä lisää!

Tämä postaus perustuu omiin kokemuksiin, enkä hyödy tästä mitenkään.