keskiviikko 24. elokuuta 2016

Häähöpinöitä: Kutsukortit

Meillähän on hyvin pienimuotoiset häät. Kutsuttuja on yhteensä 10kpl, kaikki pariskuntia. Meille tärkeitä ihmisiä. Mennään naimisiin ystävien ympäröimänä.

Aluksi ajattelin, ettei tehdä mitään erillisiä kutsuja, kerrotaan suullisesti asiasta. Kaasoni Riikka ehdotti sitä kuitenkin ja onhan se kiva kun on virallinen kutsu. 

Pienen mietinnän jälkeen, alkoi hahmottumaan millaiset kutsut laitetaan tulemaan.

Netistä löysin sivuston, joka myy valmiita korttipohjia ja kirjekuoria ja paljon muutakin kivaa askarteluun. Löysin sieltä fuksianpunaiset korttipohjat ja kirjekuoret. Toimitus oli nopeaa ja tuotteet olivat mulla muutamassa päivässä tilauksesta. Kaupan nimi on Näpsäkkä. En hyödy klikkailuista mitenkään.

Kaaso-Riikka tuli eräänä iltana meille ihmettelemään ja suunnittelemaan tulevia häitä. Tarjoamisia ja muuta. Aloitettiin myös korttienkin teko ja homma tyssäsi siihen, ettei meillä ollut tulostinta. No, saatiin ainakin tarjoilut ja juhlapaikan koristeet mietittyä. :)

Kortin väri tosiaan on fuksianpunainen, hopeisella lisällä. 
Jatkoin kortit loppuun, kun olin löytänyt tulostimen, jolla tulostaa itse tekstiosuus, josta löytyy tärkeät infot häihin liittyen. Tekstiosuuden ympärille hopeista glitterliimaa koristeeksi ja ne on siinä. Hopeatussilla nimet kuoriin ja kortit jakoon.

Kuoressa on vasemmassa ylänurkassa tekstitarrat, Kutsu.
Hopeatussilla saajien nimet.

Hopeista tekstitarraa löytyy myös kutsukortin etusivulta, Tervetuloa-tarra.

Kutsun sisäpuoli näyttää tältä. 

Kutsuista tuli melko kivat, vaikka itse sanonkin. Oli kivaa vaihtelua tämä askartelu. Etenkin kun ne askartelut onnistuivat hyvin. :D Niistä tuli meidän näköiset.

maanantai 15. elokuuta 2016

Reissu Eeron Polulle

Kävästiin Kirpun loman aikana myös Eeron polulla. Pakattiin äiti ja pikkuvelikin matkaan ja lähdettiin katsomaan mikä se Eeron polku on. 

Eeron polku on Pellon kunnassa, Pello-Rovaniemi-tien varresta lähtevä luontopolku, joka kulkee Pallistajavaaraa pitkin. Polku on omistettu Eero Mäntyrannalle, pellolaiselle menestyksekkäälle hiihtäjälle. Reitin pituus on 1,6km ja se on merkattu nuolilla.

Pellosta oli kolmisenkymmentä kilometriä polun alkuun, tien varressa on hyvät kyltit ohikulkijoille ja polulle pyrkijöille. Isoin osuus reitistä kuljetaan puisia portaita pitkin, vaaran kylkeä pitkin. Portaita on useampi sata, minun isoäitini on joskus ne laskenut, mutta tarkempaa lukua en muista. Paljon niitä kuitenkin oli!

Keli oli mukava. Sillä viikolla oli helteet alkaneet ja alkuillasta kävästiin polulla. Ei ollut liian kuuma, eikä liian kylmä tälle reissulle. Jalat tykkäsivät kyllä kivaa noissa portaissa, tehokasta treeniä. Hyttysiä oli jonkin verran, mutta levitettiin myrkkyä paljaan ihon alueelle, niin pysyi nekin poissa.

Kirppu jaksoi koko reissun hyvin. Ei tainut tehdä tiukkaakaan nuo portaat, toisin kuin mulle. :D

Portaiden puolimatkassa oli Satuluola. Tarina kertoo että siellä luolassa asustelee Uneksija-niminen karhu. Tarina kokonaisuudessaan löytyy luolan suulta, oli ihan hauska tarina ja Kirppu siitä kovasti innostui. Takaisin tuolle luolalle piti päästä paluumatkalla, niin kovasti se kiinnosti.


Ylös päästiin ja siellä oli niin komeat maisemat, että sinne kiipeäminen kannatti. Kameraan niitä en saanut tallennettua yhtä hyvin, kuin pääni sisään. Ylhäällä oli laavu, maisematorni ja kuivakäymälä. Hyvä paikka istua ja paistaa makkaraa ja leputtaa hermoja. 







Mustikoita löytyi pitkin reittiä. Kirppu niitä keräsikin melkoisen kasan, harmi vaan ettei tajuttu ottaa kuppia mukaan. Ei edes käynyt mielessä, että siellä olisi niin hyvin kypsyneitä mustikoita jo. 

Koko reissussa meni parisen tuntia kaikkinensa. Oli kyllä kiva reissu. Harvoin sitä tulee lähdettyä tuollaiselle, mutta nyt kyllä kannatti. Suosittelen lämpimästi, jos olette joskus Pellon suunnalla liikkeellä. :)

Kun päästiin takaisin kotiin, maisteltiin iltapalaksi äidin tekemää mansikkakakkua. Kakku oli gluteeniton, mutta itse en huomannut eroa gluteenilliseen verrattuna. Nam.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Häähöpinöitä: Tilaisinko häämekon ulkomailta? No joo!

Häämekkoa miettiessäni, tuli tietenkin selattua nettiä ja tutkittua millaisen puvun mahdollisesti haluaisin. 
Mulla oli jo jonkinlainen visio siitä, millainen puvun pitäisi olla.

Olkaimeton, a-linjainen. Nuo olivat kriteerit, joilla lähdin liikkeelle.

Törmäsin muutamaan ulkomaiseen nettisivuun, joka myy mekkoja häihin, vanhojen tansseihin, mihin vaan, jossa tarvitsee juhlavampaa mekkoa. Molemmista löytyi heti parikin hyvää vaihtoehtoa, jotka laitoin kirjanmerkkeihin muhimaan.

Muhitin niitä melko kauan ja silloin tällöin kävin vilkuilemassa ja pikkuhiljaa poistin niitä, jotka eivät alkaneet miellyttämään. 
En halua pitkää mekkoa, pitkää laahusta ja kermakakkua. 

Haluan polvipituisen mekon, joka ei ole aivan niin juhlava kuin häämekot yleensä on. Halusin yksinkertaisen, mutta nätin, kunhan se on olkaimeton ja a-linjainen.

Yksi löytyi, joka tuntui oikealta. Se vaan oli ulkomaalainen nettikauppa, joka oli kuitenkin suomennettu, eli tilaaminen olisi helppoa. Epäilytti vaan, että tuleekohan sieltä se mitä luvataan? Menetänkö rahat ja mekon? Paljonko tulee tullimaksuja maksettavaksi?

Hinnat olivat sen verran alemmat kuin Suomesta ostettaessa ja muutamat arvostelut ulkomailta tilaamisesta lueskelin ja päätin kokeilla onneani. Toimituskin luvattiin olevan nopea, eikä tarvitse maksaa postikuluja. Tilasin mekon DressFirst-nimisestä kaupasta.

Tilatessa pystyi tilaamaan mekon joko valmismitoilla, tai ilmoittamalla omat mitat ja he tekevät mekon mittojesi mukaan. Mä tilasin mekon omilla mitoilla ja siihen tuli 20€ lisää hintaa.

Mitäkö sain?

Tilasin TÄMÄN ja sain juuri mitä tilasinkin. Myyntikuvassa on musta nauha vyötäröllä ja mä tilasin oman fuksianpunaisena.

Mekko tuli omille mitoille sopivana ja istuu hienosti mun päälle. Ehkä hieman voi ottaa sisään rinnan ympäriltä, mutta sekään ei ole välttämättömyys. Ehkä on parempikin, että on hieman liikkumisvaraa mekossa.

Mekossa on sisäänommellut rintsikat, joten niitäkään ei tarvitse erikseen laittaa. Mekko pysyy ylhäällä, ei tarvitse pitkin päivää nykiä ylöspäin. Mekon sisällä on vyötärön ympärillä tukiluut, joten mekko pysyy senkin ansiosta ryhdikkäänä.

Mekko on yksinkertainen, mutta silti kaunis. Koruilla ja muilla asusteilla pystyy sitten tuomaan hohtoa ulkoasuun.

Mekko ei pääse kuvassa oikeuksiinsa, paremman kuvan saatte viimeistään hääjuhlista.

Mekon toimitusajaksi luvattiin parisen viikkoa. Räätälöinti toi lisää aikaa tähän. Mekko tosiaan tuli parissa viikossa. Heinäkuun puolen välin aikaan tilasin ja heinäkuun 26.päivä mekko oli mulla. Ihanan nopeaa. 

Tullimaksuja piti maksaa, koska mekon arvo oli yli 22€. DHL:ltä tuli tekstiviesti, että mekko on tullissa ja odottaa minun henkilötietoja. Soitin ja annoin tarvittavat tiedot. Seuraavana päivänä tuli lasku sähköpostiin ja maksoin mekon. Mekko pääsi lähtemään eteenpäin ja parin päivän päästä se oli mulla. 

Tullimaksuja ei tullut kuin 20€. Siihen lisäksi käsittelymaksut reilu 20€. Joten mekon hinta ja tullimaksut yhteensä, halvemmaksi se silti kävi tilata ulkomailta kuin katsoa Suomesta vastaavaa. Tuskin oltaisiin päästy alle 200€:n. Budjettiin sopiva mekko siis löytyi. :)

Suosittelen kokeilemaan, mutta lukekaa ensin muiden kokemuksia kaupasta, josta olette tilaamassa. :)

Perustuu omiin kokemuksiin ja omiin mielipiteisiin.

tiistai 2. elokuuta 2016

01.08.2016 illan kuvaussaalis

Kävin heittämässä pienen kuvauslenkin kaupungilla.
Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt, että pitäisi käydä rautatieasemalla kuvailemassa. Etenkin näin ilta-aikaan on hyvä, kun ei mahottomasti sitä liikennettä siellä enää ole. Ja plussaa on toki hyvä sää, jos saisi silläkin vähän tunnelmaa kuviin.

Tänään sitten kävin. Tarkistin vielä netistä, että asemalla ei olisi junaliikennettä kovin, eikä kyllä ollut. Vr:n työntekijöitä näkyi muutama ja niillä oli hauskaa kun käveleskelin ja kuvailin paikkoja. Eivät vissiin ole nähneet ennen kuvaavaa ihmistä? :D

Ei se toki olisi haitannut mitään, vaikka junan olisin nähnytkin. Olisi myöhemmin tullut juna asemalle, mutta en viitsinyt alkaa paria tuntia odottamaan. Tyydyin siihen mitä nyt oli tarjolla.










Ajelin hetken aikaa pitkin Rovaniemeä ja mietiskelin, että missä olisi kiva käydä kuvaamassa. Ajelin tuttuja paikkoja, jotka olivat kovasti muuttuneet tässä ajan saatossa. Uusia katuja, uusia taloja. Muutaman keskusta-hurun kautta ajelin sitten nelostien varteen ja pysäytin auton pientareelle.

Kuvasin Rovaniemen tunnetuinta maamerkkiä, Jätkänkynttilän siltaa.



Tarttuipa muutama muukin kuva matkaan.


Kyllähän näistä nyt jotakin tuli. :)

maanantai 1. elokuuta 2016

Mitä tänään kuuluu?

Koitan olla ottamatta stressiä blogin päivittämisestä. Ajatuksia postauksiin on ollut muutamiakin tässä kesän aikana, mutta kun saan kirjoitusalustan auki nenäni eteen, aivot lyö tyhjää ja ei vaan saa sanoja näppäistöstä ulos. 
Koko kesä ollut aikaa päivitellä, mutta ei vaan ole ollut asiaa. Vaikka mukaviakin juttuja on tapahtunut, en siltikään ole saanut aikaiseksi tänne niitä kertoilla.

No, aletaanko vaikka siitä, että Kirppu oli kolme viikkoa täällä mun luona. Siitä kirjoitinkin jo pienen postauksen heinäkuussa. Kirppu lähti viikko sitten takaisin kotiin. Mä vein sen lentämällä takaisin Helsinkiin ja tulin yön aikana takaisin Rovaniemelle junalla. Kyllä oli talo hiljainen neidin lähdön jälkeen. Ei kuulunut höpötystä, johon kerkesi äkkiä tottua. Syyslomalla taas nähdään. 
Elokuun lopulla olisi tarkoitus aloittaa opinnot ammattikoululla, Rantavitikan toimipisteessä. 
Minut hyväksyttiin opiskelemaan myynnin ammattitutkintoa. Koulutus kestää puolisen vuotta ja tammikuussa, viimeistään helmikuun alussa pitäisi olla myynnin ammattitutkinnon paperit kourassa.
Hain siihen toukokuussa ja kesäkuussa kävin haastattelussa. Juhannuksen jälkeen tuli kirje kotiin, jossa kerrottiin hyväksymisestä. 

Nyt mun pitäisi enää saada työkkäriltä hyväksyminen koulutukseen. Aion opiskella työttömyystuella ja siihen tarvitaan minun ja koulun hyvät selitykset, että työkkäri lähtee hommaan mukaan. 
Vielä en siis nuolaise. 
Paperit on minun osalta ok, pitäisi saada koululta joku kiinni, joka heidän osuuden täyttäisi. Sitten vasta uskaltaa sanoa, miten tässä hommassa käy.
Kävin myös kesäkuussa viimeisen kerran mielenterveystoimistossa. 
Kävin lääkärin luona päivittämässä juttuja ja kuulumisia, katsottiin lääkitys ja todettiin, että tämä oli tässä. Heippa! 
Ei tarvitse enää käydä sairaanhoitajan juttusilla. 
En ole käynyt siellä vuoteen kunnolla. Syksyllä kävin satunnaisesti ja marraskuusta eteenpäin en käynyt ollenkaan. 
Annettiin mulle yksi mahdollisuus siellä käymiseen, akuuttiaika. Silloin oli meneillään asioita, jotka saattoivat painaa ja saatoin kaivata ulkopuolista keskusteluapua. En kuitenkaan sitä tarvinnut, joten omilla jaloilla tässä pärjätään jo.
Lääkitys jäi vielä voimaan ja viimeistään ensi keväänä sitäkin aletaan pikkuhiljaa vähentämään ja lopulta lopetetaan sekin.

Viisi vuotta siellä kuljinkin.

Ja onhan meillä vielä yksi uutinen, joka muuttaa elämää ainakin pienesti.. 

Meidät vihitään syyskuussa. <3
Pienet juhlat pidetään pienellä porukalla 20km päässä täältä Rovaniemeltä. Lähimmät ystävät on kutsuttu, mekko on tilattu ja sormus katottu. Ruoka on mietitty. Pääasia on se, että on rento meininki, saunaa ja hyvää ruokaa porukalla. Ehkä vähän juhlajuomaakin. ;) <3