tiistai 25. huhtikuuta 2017

Minä: Pohdintaa

Tässä on viime aikoina ollut hiukan alakuloa ilmassa. Pääasiassa työttömyys on vaivannut, etenkin se ettei päivässä ole mitään järkevää rytmiä. Liikaa aikaa melkeinpä.
Samaan kasaan kun lisää muita murheita, combo on valmis ja murheiden oravanpyörä pyörii vaan.
Ihmekös jos on pinna kireällä.

Olen tässä muutaman kerran käynyt lenkillä. En ole juossut, enkä edes hölkännyt, vaan kävellyt reippaasti 2,5km:n lenkin.

Kävin vaa'alla ja havahduin siihen, että olen kerännyt parisuhdekiloja. 
Havahduin myös siihen, että jos en tee asialle mitään, mä olen 5v päästä iso pyöreä pallo. 
Sitä en halua. 

En halua havahtua siihen, että en pidä itsestäni koska olen lihava, enkä sitäkään halua että Mikakaan ei pidä minusta ylipainon takia. Toki, en uskokaan siihen, että Mikan rakkaus minua kohtaan pienentyisi vaikka liikakiloja mukana kantaisinkin. 💓 
Enemmän tässä on omasta mielenterveydestä kyse.

Oman itsensä ja ulkonäön hyväksyminen on ollut mulle aina vaikeaa. Vaikka kaikki ihmiset, jotka on olleet mun elämässä mukana ja ihmiset jotka ovat mukana edelleen, hyväksyvät minut tämmöisenä kuin olen. Silti se on ollu mulle aina hankalaa. Hetkittäin tunnen olevani hyvä näin, mutta on paljon hetkiä jolloin tuntuu etten kelpaa. Hankalin ihminen jolle en kelpaa, olen minä itse. Sille haluan muutoksen.

En lupaa, että hurahdan kokonaan, mutta en myöskään työnnä sitäkään mahdollisuutta pois. Jos parikin kertaa viikon aikana saisi käytyä lenkillä, niin sekin olisi jo iso askel. Yksikin askel on eteenpäin. ➜

Kuvituskuvana toimii itse askartelemani krokotiili. Se on laiska kroko, kun sai alleen pyörät. 😃

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Minä: Rakkaudesta kirjoihin

Kirjat ja lukeminen. 
Siinä on harrastus, joka on kestänyt aina mukana elämässä, oli elämäntilanne minkälainen tahansa. 
Välillä on ollut pitkiäkin aikoja, joilloin en ole kirjoihin koskenut ja välillä sitä inspiraatiota lukemiseen löytyy paljonkin.
Mun lukutahti on melko nopea, etenkin jos löydän kirjan joka vie mennessään. Kirjan, jota ei malttaisi laskea käsistä.

Ennen luin kirjoja viikossakin kaksi-kolme kappaletta. Jouluisin sain lahjaksi useamman kirjan ja siinä ne joululomat meni melkoisen hyvin nenä kirjassa kiinni. Pikkusiskoni on samanlainen. Sitä ei monesti näy joulun aikaan, kun lukee saamiaan kirjoja. 😃

Nykyään kirjojen lukutahti on hitaampaa. Tuntuu, ettei enää löydä kirjoja, jotka veisi mukanaan niin hyvin kuin ennen. Enää ei kirjoiteta niin hyviä kirjoja, tai sitten en vaan osaa enää etsiä.

Aika paljon Some vie aikaa kirjojen lukemiselta. Se on niin helppoa tarttua puhelimeen ja somettaa tylsinä hetkinä, kuin ottaa kirja käteen ja alkaa lukemaan sitä. En ole ainut tämän kanssa kamppaileva, olen lukenut että moni muukin murehtii tätä. 

Olen lukenut kirjoja ala-asteelta lähtien, eli karkeasti laskettuna jo parikymmentä vuotta.
En muista miten tähän hurahdin, mutta kun se hurahtaminen tapahtui, sitä mentiin ja lujaa.

Kuuluin lapsena Lasten Omaan Kirjakerhoon ja kotoa löytyy vieläkin niitä kirjoja, mitä sieltä sain. Taitaa muutama niistä koristaa Kirpunkin kirjahyllyä täällä.
Tulee outoja fiiliksiä, silleen hyvällä tavalla, kun kirjastossa tai kirpparilla törmää samoihin kirjoihin, mitä itsekin on lapsena lueskeltu.

Vähän kun kasvoin ja maku alkoi muuttumaan kirjojen saralla, liityin Sisters Club-nimiseen kirjakerhoon. Jotkut teistä varmaan muistaakin sen?
Täältä tuli joka kuukausi joku sellainen kirja, jota odotti saapuvaksi. 

Eniten tykkäsin Marilyn Kayen kirjoittamasta Replica-kirjasarjasta. 
Sarjaan kuului 24 kirjaa ja minulla oli ne kaikki. Sarja kertoo Amysta, joka on kloonausprojektin 7. kloonattu ihminen. 
Sarja seuraa Amyn elämää iloineen ja suruineen ja samalla myös sitä, että Amy saa tietoonsa sen, että onkin klooni. 

Pitäisi melkein ottaa ja lukea tämä sarja uudelleen. Nämä olen lukenut muutamaan kertaan läpi ja aina reissuun lähtiessä, näitä piti pakata useampi mukaan.

Olen myös lukenut Anni Polvan Tiina-kirjat, sekä Helen D. Boylstonin Helena-kirjat. Molempiin sarjoihin olen tutustunut äitini kautta, hän on niitä omassa nuoruudessaan lukenut. Ellen väärin muista. 😛
Tiinat ja Helenat löytyy edelleen omasta hyllystäni. Olen ne kerännyt omaan talteen, jos vaikka Kirppukin innostuu niistä joskus. 👀

Luin mm. Bert-kirjasarjaa, Helenat, Tiinat, Tuija Lehtisen tuotantoa ja tätä luen vielä edelleenkin. Sweet Walley High-sarja, Mystery Club-sarja ja paljon, paljon muitakin tuttuja sarjoja.

Nyt aikuisena ihan ehdoton lempparikirjailija on Leena Lehtolainen ja hänen Maria Kallio-sarja. Varmasti jokaiselle teille tuttu sarja jollain tavalla. Mun kirjahyllyssä on melkein kaikki Lehtolaisen kirjat, muutama puuttuu välistä.

Liityin monen vuoden tauon jälkeen taas kirjakerhoon. Suuri Suomalainen Kirjakerho ja sain sieltä valita liittymislahjaksi edullisesti kirjoja. 
Valitsin Hyeonseo Leen Seitsemän nimen tyttö; Pakoon Pohjois-Koreasta. Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma ja Mauri Kunnaksen Aarressaari. 

Aloin tuota Seitsemän nimen tyttöä lukemaan reilu viikko sitten ja se on mielenkiintoinen, kuten takakansikin lupaili.
Tämäkin toimii samalla periaatteella kuin edellisetkin kirjakerhot. Joka kuukausi tulee yksi kirja ja jos sitä ei halua itselleen, sen voi peruuttaa. Saa nähdä, millaisia löytöjä teen tämän kirjakerhon kautta. ✌

Viimeisin kirja, jonka olen lukenut on Leena Lehtolaisen Jonakin onnellisena päivänä. Nappikirja. 
Ekan kerran olen tämän lukenut jo reilu 10v sitten ja silloinkin ahmin tämän hetkessä. En muistanut, että tämä oli näin hyvä ja alle viikkoon luin tämän nyt uudelleen. 👌
Suosittelen tutustumaan!

Vanhimmat kirjat, jotka löytyy minun kirjahyllystä on mummin antamat nuortenkirjat. Mummini on itse niitä nuoruudessaan lukenut ja vuosiluvut pyörii 1960-luvun paikkeilla.
Kyllä, kallisarvoisia kirjoja tunnearvoltaan, jotka minäkin olen lukenut läpi.

Samaten äitini vanhat Pekka Töpöhännät löytyy minun tallesta. Niilläkin on ikää kiitettävästi, 1970-luvulle sijoittuu noiden painovuodet. Lupasin pitää tallessa ja siellä ne on ja pysyy.

Mika joskus sanoi, ettei hän muista ketään jolla olisi kirjahylly siinä varsinaisessa merkityksessään. Mun kirjahyllyssä on ollut kirjoja iät ja ajat ja ne on ekat jotka muutossa pakkaan laatikoihin. 
Ne on aina mun mukana.

Luetteko te kirjoja? Oliko tuttuja kirjoja?

(Ylin kuva lainattu Googlesta.)

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Minä: Lääkkeetön vaihtoehto matkapahoinvointiin

Olen aina ollut herkkä matkapahoinvointiin automatkoilla. Lapsena piti (sai 😁) istua etupenkillä ja tuijotella eteen, kauas horisonttiin. Ei kärsinyt lukea, eikä tehdä oikein muutakaan, muuten tuli oksu.

Sitten alkoi kanssamatkustajatkin kärsimään matkapahoinvoinnista ja minun piti siirtyä takapenkille istumaan. Takapenkillä matkustettiin pahoinvointilääkkeiden voimalla. Ne piti ottaa 1-2 tuntia ennen matkan alkua, että kerkiää varmasti vaikuttamaan. Sillä pärjäsi koko matkan, joko Porvoosta Lohjalle, tai Porvoosta Järvelään.

Pääsin matkapahoinvoinnista kuitenkin eroon ammattikoulun aikana, kun kuljin joka viikonloppu pitkiä (100km) bussimatkoja kotiin perjantaisin ja sunnuntaisin takaisin opiskelupaikkakunnalle.

Sitten sainkin ajokortin ja aloin matkoja ajamaan itse. Itse kun ajaa, sitä keskittyy siihen ajamiseen, ettei pahoinvoinnille ole edes mahdollisuutta.

Kun aloin odottamaan Kirppua, kärsin pienestä matkapahoinvoinnista kun istuin kyydissä ja joku muu ajoi. Laitoin sen kokonaan raskauden piikkiin ja se katosikin Kirpun synnyttyä.

Viime vuosien aikana olen huomannut, että matkapahoinvointi on tehnyt paluun. Ei se silloin tunnu, jos itse ajan, mutta jos vaikka Mika ajaa, etenkin mutkaisella tiellä, se kyllä iskee. Mutkaiset tiet oli lapsenakin pahimpia pahoinvoinnin aiheuttajia.

Huomaan kärsiväni pahoinvoinnista lentokoneessa laskun ja nousun aikana, autossa vänkärinä ollessa ja muuhun keskittyessä kuin horisonttiin tuijottamiseen, junassa jos matkustan selkä menosuuntaan.

Reilu puolivuotta sitten etsin vaihtoehtoa lääkkeille ja löysin pahoinvointirannekkeet.

Lääkkeet ovat kolmiolääkkeitä ja niillä saattaa olla väsyttävä vaikutus. Lääkkeet eivät sinällään ole kalliita, n. 10€ luokkaa 10 tabletin pakkaus, mutta kyllä sitä mielummin olisi ilman lääkkeitä. Lääkkeen vaikutus kestää 10-12 tuntia, ihan pitkäkestoinen kuitenkin.

Olin joskus kuullut puhuttavan pahoinvointirannekkeista. Ne ovat kireähköt, joustavat kankaiset rannekkeet, joissa on kovasta muovista tehty pallo. Pallo painaa ranteessa olevaa akupistettä, joka on yhteydessä aivojen pahoinvointikeskukseen ja sitä kautta pahoinvointi voidaan estää. 
Rannekkeet sopii kenelle tahansa. Ei ole sivuvaikutuksia ja rannekkeita saa lasten ja aikuisten koossa. Värivaihtoehtojakin taisi olla useampi.
Omani ostin apteekista ja apteekkari neuvoi rannekkeiden käytöstä. Rannekkeet maksoi 20€ luokkaa.

Ranteen sisäpuolelta mitataan kahden-kolmen sormenleveyden verran mittaa ja asetetaan ranneke niin, että pallo on toisen sormen kohdalla. Täältä selkeämmät käyttöohjeet.

Rannekkeet voi laittaa ranteeseen joko heti ennen matkaa, tai vasta sitten kun huono olo kolkuttelee sisäelimiä. Rannekkeet alkavat vaikuttamaan heti laiton jälkeen.

Mulla on ollut nämä käytössä autossa istuessa hyvin mutkaisella tiellä, lentokoneessa ja junassa istumapaikoilla ja makuuvaunussa. Makuuvaunussa en rannekkeita tarvitse, kun saa pötkötellä ja nukkua vaikka koko matkan. Pahoinvointi ei silloin iske.
Olen huomannut, että nämä toimii. En enää kanna mukana matkapahoinvointiin tarvittavia tabletteja. 
En tiedä, toimiiko nämä aikuisten oikeasti, vai onko tämä vain mielen tekosia. 

Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen tähän toimivuuteen ja voin suositella muillekin kokeiluun.
Näistä olen lukenut myös, että sopisi raskausajan pahoinvointiinkin.

Oletteko te taipuvaisia matkapahoinvointiin?

Lähteet täältä ja omat kokemukset. Tämä ei ole maksettu mainos, en hyödy tästä postauksesta mitenkään.