tiistai 25. huhtikuuta 2017

Minä: Pohdintaa

Tässä on viime aikoina ollut hiukan alakuloa ilmassa. Pääasiassa työttömyys on vaivannut, etenkin se ettei päivässä ole mitään järkevää rytmiä. Liikaa aikaa melkeinpä.
Samaan kasaan kun lisää muita murheita, combo on valmis ja murheiden oravanpyörä pyörii vaan.
Ihmekös jos on pinna kireällä.

Olen tässä muutaman kerran käynyt lenkillä. En ole juossut, enkä edes hölkännyt, vaan kävellyt reippaasti 2,5km:n lenkin.

Kävin vaa'alla ja havahduin siihen, että olen kerännyt parisuhdekiloja. 
Havahduin myös siihen, että jos en tee asialle mitään, mä olen 5v päästä iso pyöreä pallo. 
Sitä en halua. 

En halua havahtua siihen, että en pidä itsestäni koska olen lihava, enkä sitäkään halua että Mikakaan ei pidä minusta ylipainon takia. Toki, en uskokaan siihen, että Mikan rakkaus minua kohtaan pienentyisi vaikka liikakiloja mukana kantaisinkin. 💓 
Enemmän tässä on omasta mielenterveydestä kyse.

Oman itsensä ja ulkonäön hyväksyminen on ollut mulle aina vaikeaa. Vaikka kaikki ihmiset, jotka on olleet mun elämässä mukana ja ihmiset jotka ovat mukana edelleen, hyväksyvät minut tämmöisenä kuin olen. Silti se on ollu mulle aina hankalaa. Hetkittäin tunnen olevani hyvä näin, mutta on paljon hetkiä jolloin tuntuu etten kelpaa. Hankalin ihminen jolle en kelpaa, olen minä itse. Sille haluan muutoksen.

En lupaa, että hurahdan kokonaan, mutta en myöskään työnnä sitäkään mahdollisuutta pois. Jos parikin kertaa viikon aikana saisi käytyä lenkillä, niin sekin olisi jo iso askel. Yksikin askel on eteenpäin. ➜

Kuvituskuvana toimii itse askartelemani krokotiili. Se on laiska kroko, kun sai alleen pyörät. 😃

Ei kommentteja: