sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Minä: Rakkaudesta kirjoihin

Kirjat ja lukeminen. 
Siinä on harrastus, joka on kestänyt aina mukana elämässä, oli elämäntilanne minkälainen tahansa. 
Välillä on ollut pitkiäkin aikoja, joilloin en ole kirjoihin koskenut ja välillä sitä inspiraatiota lukemiseen löytyy paljonkin.
Mun lukutahti on melko nopea, etenkin jos löydän kirjan joka vie mennessään. Kirjan, jota ei malttaisi laskea käsistä.

Ennen luin kirjoja viikossakin kaksi-kolme kappaletta. Jouluisin sain lahjaksi useamman kirjan ja siinä ne joululomat meni melkoisen hyvin nenä kirjassa kiinni. Pikkusiskoni on samanlainen. Sitä ei monesti näy joulun aikaan, kun lukee saamiaan kirjoja. 😃

Nykyään kirjojen lukutahti on hitaampaa. Tuntuu, ettei enää löydä kirjoja, jotka veisi mukanaan niin hyvin kuin ennen. Enää ei kirjoiteta niin hyviä kirjoja, tai sitten en vaan osaa enää etsiä.

Aika paljon Some vie aikaa kirjojen lukemiselta. Se on niin helppoa tarttua puhelimeen ja somettaa tylsinä hetkinä, kuin ottaa kirja käteen ja alkaa lukemaan sitä. En ole ainut tämän kanssa kamppaileva, olen lukenut että moni muukin murehtii tätä. 

Olen lukenut kirjoja ala-asteelta lähtien, eli karkeasti laskettuna jo parikymmentä vuotta.
En muista miten tähän hurahdin, mutta kun se hurahtaminen tapahtui, sitä mentiin ja lujaa.

Kuuluin lapsena Lasten Omaan Kirjakerhoon ja kotoa löytyy vieläkin niitä kirjoja, mitä sieltä sain. Taitaa muutama niistä koristaa Kirpunkin kirjahyllyä täällä.
Tulee outoja fiiliksiä, silleen hyvällä tavalla, kun kirjastossa tai kirpparilla törmää samoihin kirjoihin, mitä itsekin on lapsena lueskeltu.

Vähän kun kasvoin ja maku alkoi muuttumaan kirjojen saralla, liityin Sisters Club-nimiseen kirjakerhoon. Jotkut teistä varmaan muistaakin sen?
Täältä tuli joka kuukausi joku sellainen kirja, jota odotti saapuvaksi. 

Eniten tykkäsin Marilyn Kayen kirjoittamasta Replica-kirjasarjasta. 
Sarjaan kuului 24 kirjaa ja minulla oli ne kaikki. Sarja kertoo Amysta, joka on kloonausprojektin 7. kloonattu ihminen. 
Sarja seuraa Amyn elämää iloineen ja suruineen ja samalla myös sitä, että Amy saa tietoonsa sen, että onkin klooni. 

Pitäisi melkein ottaa ja lukea tämä sarja uudelleen. Nämä olen lukenut muutamaan kertaan läpi ja aina reissuun lähtiessä, näitä piti pakata useampi mukaan.

Olen myös lukenut Anni Polvan Tiina-kirjat, sekä Helen D. Boylstonin Helena-kirjat. Molempiin sarjoihin olen tutustunut äitini kautta, hän on niitä omassa nuoruudessaan lukenut. Ellen väärin muista. 😛
Tiinat ja Helenat löytyy edelleen omasta hyllystäni. Olen ne kerännyt omaan talteen, jos vaikka Kirppukin innostuu niistä joskus. 👀

Luin mm. Bert-kirjasarjaa, Helenat, Tiinat, Tuija Lehtisen tuotantoa ja tätä luen vielä edelleenkin. Sweet Walley High-sarja, Mystery Club-sarja ja paljon, paljon muitakin tuttuja sarjoja.

Nyt aikuisena ihan ehdoton lempparikirjailija on Leena Lehtolainen ja hänen Maria Kallio-sarja. Varmasti jokaiselle teille tuttu sarja jollain tavalla. Mun kirjahyllyssä on melkein kaikki Lehtolaisen kirjat, muutama puuttuu välistä.

Liityin monen vuoden tauon jälkeen taas kirjakerhoon. Suuri Suomalainen Kirjakerho ja sain sieltä valita liittymislahjaksi edullisesti kirjoja. 
Valitsin Hyeonseo Leen Seitsemän nimen tyttö; Pakoon Pohjois-Koreasta. Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma ja Mauri Kunnaksen Aarressaari. 

Aloin tuota Seitsemän nimen tyttöä lukemaan reilu viikko sitten ja se on mielenkiintoinen, kuten takakansikin lupaili.
Tämäkin toimii samalla periaatteella kuin edellisetkin kirjakerhot. Joka kuukausi tulee yksi kirja ja jos sitä ei halua itselleen, sen voi peruuttaa. Saa nähdä, millaisia löytöjä teen tämän kirjakerhon kautta. ✌

Viimeisin kirja, jonka olen lukenut on Leena Lehtolaisen Jonakin onnellisena päivänä. Nappikirja. 
Ekan kerran olen tämän lukenut jo reilu 10v sitten ja silloinkin ahmin tämän hetkessä. En muistanut, että tämä oli näin hyvä ja alle viikkoon luin tämän nyt uudelleen. 👌
Suosittelen tutustumaan!

Vanhimmat kirjat, jotka löytyy minun kirjahyllystä on mummin antamat nuortenkirjat. Mummini on itse niitä nuoruudessaan lukenut ja vuosiluvut pyörii 1960-luvun paikkeilla.
Kyllä, kallisarvoisia kirjoja tunnearvoltaan, jotka minäkin olen lukenut läpi.

Samaten äitini vanhat Pekka Töpöhännät löytyy minun tallesta. Niilläkin on ikää kiitettävästi, 1970-luvulle sijoittuu noiden painovuodet. Lupasin pitää tallessa ja siellä ne on ja pysyy.

Mika joskus sanoi, ettei hän muista ketään jolla olisi kirjahylly siinä varsinaisessa merkityksessään. Mun kirjahyllyssä on ollut kirjoja iät ja ajat ja ne on ekat jotka muutossa pakkaan laatikoihin. 
Ne on aina mun mukana.

Luetteko te kirjoja? Oliko tuttuja kirjoja?

(Ylin kuva lainattu Googlesta.)

Ei kommentteja: